Liitto vastustaa hammasteknikoiden pätevyysvaatimuksien väljentämistä osaproteesiasiassa
Terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 17 §:n kumoamisen jälkeen hammasteknikoiden tekemiä toimenpiteitä ei säänneltäisi muuten kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden yleisen sääntelyn kautta. Hammasteknikko saisi tehdä potilaan suuhun osaproteeseja ammattitaitonsa rajoissa.
Asetuksen kumoamisen jälkeen hammasteknikot voisivat tehdä potilaan suuhun osaproteeseja ilman erikseen määriteltyä pätevyysvaatimusta. Tämä jättäisi merkittävän aukon sääntelyyn, sillä erikoishammasteknikon pätevyyttä ei ole määritelty laissa, eikä sen edellyttämää koulutusta ole säännelty. Lausunnon mukaan perustelumuistio antaa tältä osin “vähintään sekavan kuvan” siitä, kuka saa valmistaa osaproteeseja ja millä koulutuksella.
Hammaslääkäriliitto toteaa, että proteettisessa suunnittelussa ei ole kyse siitä, että yksinkertaisesti korvataan näkyvät aukot hammaskaaressa. Suunnittelutyössä huomioidaan monet seikat, kuten potilaan hampaiston terveydentila ja ennuste, purenta, potilaan yleisterveys ja ikä sekä potilaan taloudellinen tilanne.
Potilaan hampaiston tilanteen arvioimiseen tarvitaan röntgenkuvia ja huolellinen kliininen tutkimus. Näiden perusteella varmistetaan, että potilas saa hänelle parhaimman, toimivimman ja kestävimmän proteettisen ratkaisun. Välttämättä irtoprotetiikka ei ole paras ratkaisu vaan esimerkiksi potilas saattaakin hyötyä enemmän yhdestä yksittäisestä implantista. Sen takia on tärkeätä, että suunnittelun tekee hammaslääkäri, jolla on tähän tarvittavat työkalut, koulutus ja osaaminen.
Liiton mukaan on vaarana, että hammasteknikko ei tunnista tilanteita, joissa potilas tulisi ohjata hammaslääkärin arvioon. Hammasteknikon osaaminen mitattaisiin käytännössä vasta potilasvahinkotapausten kautta, lausunnossa varoitetaan.
Lausunnossa viitataan myös selvityshenkilön raporttiin (STM 2025:28), jota ministeriö on käyttänyt asetuksen perustelujen pohjana. Liiton mukaan raportin tuloksia on kuitenkin tulkittu yksipuolisesti: yliopistot, joilla on vahvin hammaslääketieteellinen asiantuntemus, vastustivat muutosta, kun taas myönteiset kannat tulivat pääosin hammasteknikoiden ja hyvinvointialueiden suunnalta. Lisäksi raportti korosti, että erikoishammasteknikoiden koulutusta olisi laajennettava merkittävästi, jotta heillä olisi riittävät valmiudet osaproteesien valmistamiseen – tätä kohtaa ei kuitenkaan ole huomioitu asetuksen perusteluissa.
Vaarana epäselvät vastuukysymykset
Hammaslääkäriliitto pitää esitettyä muutosta myös vastuukysymysten kannalta ongelmallisena.
Tällä hetkellä vastuut jakautuvat osaproteesien valmistuksessa selkeästi. Hammaslääkäri vastaa proteesin suunnittelusta, proteesin edellyttämistä hoitotoimenpiteistä, proteesin suuhun sovittamisesta ja seurannasta. Hammasteknikko vastaa proteesin valmistuksesta.
Näiden roolien sekoittaminen johtaa myös vastuiden sekoittumiseen. Hoito voi pirstaloitua kahden eri toimijan välille ja hoidon edetessä voi olla mahdotonta erottaa enää eri osapuolten vastuita kustakin ratkaisusta ja toimenpiteestä.
Ennen hammaslääkärin hoitopäätöstä on arvioitava suun tilanne ja valittava tämän arvion perusteella sopivin hoitomuoto. Hammasteknikon suoraan tekemä ratkaisu olisi paitsi ammattihenkilölain 22 §:n vastainen, myös ohjaisi hoitovaihtoehtoja niihin, joita hammasteknikko katsoisi voivansa toteuttaa, todetaan Hammaslääkäriliiton lausunnossa.
Liitto ehdottaa, että erikoishammasteknikoita koskevaa muutosta käsiteltäisiin vasta ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa, jolloin voitaisiin samalla säätää selkeät pätevyysvaatimukset ja koulutuspolut.
