EHL-koulutuksen riittävät koulutusresurssit on turvattava
Erikoistuvien hammaslääkärien määrän täysin tai melko riittäväksi kokee STM:n elokuussa valmistuneen selvityksen mukaan 41 prosenttia hyvinvointialueista. Vain kaksi aluetta (Etelä-Karjala ja Länsi-Uusimaa) arvioi määrän täysin riittäväksi. Erikoistuvien määrä on keskimäärin paras Etelä-Suomen yhteistyöalueella. Poikkeuksena Itä-Uusimaa, joka pitää oman alueensa erikoistuvien hammaslääkärien määrää erittäin riittämättömänä. Eniten puutetta erikoistuvista koetaan Itä-Suomen yhteistyöalueella.
Palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä
Erikoishammaslääkärien tarvetta lisäävät erityisesti väestön ikääntyminen hampaallisena, ikääntyneiden monisairastavuus ja lääkitykset sekä vaativien lääketieteellisten hoitojen edellyttämä hyvä suunterveys. Myös maahanmuuttajien osittain heikomman suunterveyden sekä lasten ja nuorten vaativan suun terveydenhuollon tarpeen kasvun arvioidaan lisäävän erikoisosaamisen kysyntää.
– Lisäksi potilaiden tulee saada tarvitsemansa vaativat suun terveydenhuollon palvelut asuinpaikasta riippumatta. Erikoishammaslääkäripalvelujen riittämättömyys voi vaikeuttaa hoitoon pääsyä ja vaativien palvelujen saamista etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella, sanoo Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.
Erikoishammaslääkärien saatavuudessa on melko isoja alueellisia eroja. Selvityksessä asiantuntijoiden näkemykset nykyisen resurssin riittävyydestä ja kohdentumisesta kuitenkin erosivat. Osan mukaan tyydyttämätön hoidon tarve selittyy pääosin erikoishammaslääkärienresurssin riittämättömyydellä, osa pitää selityksenä pääosin resurssin epätasaista jakautumista alueellisesti tai sektoreittain.
– Liitto on tuonut esille erikoistuvien hammaslääkärien vakanssien riittämättömyyden ja puutteen koulutuspaikkojen ja kouluttavien erikoishammaslääkärien määrässä. Myös alueelliset erot EHL:ien saatavuudessa ja kysynnän erot eri sektorien välillä nostettiin esille, Hietala-Lenkkeri kertoo.
Koulutustarve on noin 40 erikoishammaslääkäriä vuodessa
STM:n selvityksessä erikoishammaslääkärien koulutustarpeeksi arvioidaan noin 40 uutta erikoishammaslääkäriä vuodessa.
Vuonna 2025 Suomessa oli yhteensä 714 erikoishammaslääkäriä. Heistä noin 60 prosenttia saavuttaa eläkeiän vuoteen 2040 mennessä. Vuosina 2021–2025 valmistui keskimäärin 37 erikoishammaslääkäriä vuodessa, joten koulutusmäärä on viime vuosina ollut lähellä uudessa selvityksessä asettua tavoitetta.
Erikoishammaslääkärikoulutuksen rahoituksesta ja resursseista ei enää ole varaa säästöpaineissakaan tinkiä. Huoli on opetuksen laadun heikkenemisestä, jos EHL-koulutuksen resurssi on riittämätön.
Eläköityminen kasvattaa myös kouluttajavajetta
Arviolta jopa 60 % nykyisistä erikoishammaslääkäreistä saavuttaa eläkeiän vuoteen 2040 mennessä. Eläköityminen ja vajeet vaihtelevat STM:n selvityksen mukaan merkittävästi erikoisaloittain. Korkein eläköitymisaste on terveydenhuollon erikoisalalla, jossa yli 70 prosenttia erikoishammaslääkäreistä saavuttaa eläkeiän vuoteen 2040 mennessä. Kliinisessä hammashoidossa eläköityvien osuus on 59 prosenttia, oikomishoidossa 57 prosenttia ja suu- ja leukakirurgiassa 51 prosenttia. Hammaslääketieteen diagnostiikan erikoisaloilla eläköityvien osuus on puolestaan vertailun alhaisin.
Selvitykseen vastanneista hyvinvointialueista 65 prosenttia ja kaikki yliopistot arvioivat erikoishammaslääkärikoulutuksen henkilöstöresurssit melko tai erittäin riittämättömiksi.
– Koska yliopistosairaalat ovat yksi keskeinen pullonkaula, eikä sinne mahdu enempää EHL-erikoistujia, tulisi lisäksi vahvistaa yo-sairaaloiden ulkopuolista erikoistumiskoulutusta eli keskussairaaloiden roolia erikoistumiskouluttajina ja perustaa uusia suun erikoishoidon yksiköitä (SEHYK). Tämä voisi olla yksi osa ratkaisua, jolla pyrittäisiin saamaan koulutuspaikkamäärät ja erikoisalojen tarpeet vastaamaan paremmin alueellisia ja valtakunnallisia tavoitteita, Hietala-Lenkkeri mainitsee yhden liiton esille nostamista ratkaisuehdotuksista.
Hammaslääkäriliitto muistuttaa, että tarvitaan pitkäjänteistä rahoitusta sekä tarpeeksi kouluttajia ja koulutuspaikkoja yliopistoihin, sairaaloihin ja hyvinvointialueille. Ilman kouluttajia ei synny uusia erikoishammaslääkäreitä.
– Vajetta on koulutuskapasiteetista. Koska koulutuspaikkoja ei ole riittävästi, ei erikoistumispaikkojakaan kyetä avaamaan todellista tarvetta vastaavasti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moni kollega jumiutuu hakuruuhkaan jopa kerta toisensa jälkeen ja jää pettymyksekseen vaille erikoistumispaikkaa. Tarve ja halukkuus erikoistumiseen onkin ilmeistä, Hietala-Lenkkeri painottaa.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi elokuussa 2026 uuden selvityksen, jossa arvioidaan erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien koulutustarpeita vuoteen 2040 asti. Hammaslääkäriliiton asiantuntijoita on osallistunut selvityksen taustahaastatteluihin.
STM:n Selvitys erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien koulutustarpeen arviointiprosessin uudistamisesta sekä tarpeen arvioinnista vuoteen 2040: JULKAISU_20260806120807.PDF
STM: Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus: Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus - Sosiaali- ja terveysministeriö
