Suusta näkee suomalaisten pahoinvoinnin

• Huolehtimalla suunterveydestä huolehditaan myös suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Suunterveyteen panostamalla voidaan ehkäistä myös sosiaalisia ongelmia. Koronakriisistä ja siitä seuranneesta hoitovelasta ei saa jäädä kuoppaa suunterveyteen.
• Ennaltaehkäisy on suun terveydenhuollossa avainasemassa. Nyt on aika investoida, jotta ongelmilta vältytään tulevaisuudessa. Palvelujen kehittämisen lisäksi suomalaisia on tärkeää kannustaa aktiiviseen suun omahoitoon.
• Seuraavien vuosien budjeteissa tulee panostaa suun terveydenhuollon palvelujen kehittämiseen, riittävien resurssien turvaamiseen ja kertyneen hoitovelan umpeen kuromiseen.

Suunterveys on keskeinen osa terveyttä

• Suun sairaudet heikentävät elämänlaatua ja työkykyä.
• Suu on merkittävä infektioportti elimistöön. Joka toisella suomalaisella on suussaan jonkinasteinen krooninen tulehdus, esimerkiksi karies tai kiinnityskudossairaus. Nämä suun tulehdukset ovat merkittävä riskitekijä, koska ne ovat yhteydessä lukuisiin sairauksiin. Ne voivat esimerkiksi lisätä sydän- ja aivoinfarktin riskiä, heikentää diabeteksen hoitotasapainoa, liittyä Alzheimerin taudin syntyyn ja olla keskenmenojen taustalla.
• Hoitamattomuus aiheuttaa yksilölle kipua ja vaivaa ja tulee kalliiksi niin yksilölle, työnantajille kuin koko yhteiskunnalle. Siksi hoito pitää saada riittävän ajoissa.

Hyvinvointi- ja terveyseroja pitää kaventaa: sosioekonominen asema ei saa tehdä suunterveydestä huolehtimista mahdottomaksi

• Kaikenikäisillä tulee olla yhdenvertain oikeus terveeseen suuhun ja riittäviin palveluihin varallisuuteen, elämäntilanteeseen tai asuinpaikkaan katsomatta.
• Aikuisväestön suun terveyspalvelujen käytössä on selkeitä eroja koulutustason mukaan. Matalammin koulutetut käyttävät palveluja vähemmän. Korkeimmin koulutetut kokevat suunterveytensä paremmaksi kuin vähemmän koulutetut.
• Taustalla on se, että julkisen suun perusterveydenhuollon asiakasmaksut ovat muuta terveydenhuoltoa huomattavasti suuremmat. Liian korkeiksi koetut asiakasmaksut sekä hoitoon pääsyn hitaus ovat esteenä suun terveydenhuollossa hoitoon hakeutumiselle lähes joka viidennelle aikuiselle Suomessa.
• Ihmiset joutuvat turvautumaan jopa toimeentulotukeen selvitäkseen suun terveydenhuollon palveluiden maksuista.
• Suunterveytensä hyväksi tai melko hyväksi kokeneiden osuus on laskenut selvästi koko 2000-luvun ajan.Kivuton ja tulehdukseton suu tai toimivan purennan mahdollistavat proteesit eivät siis ole kaikkien saatavilla.
• Koronakriisi on kasvattanut suunterveyden hoitovelkaa jo valmiiksi aliresursoituihin suun terveydenhuollon palveluihin sekä lisännyt väestön terveyseroja.

Sote-uudistus on hyvä hetki suun terveydenhuollon palveluiden parantamiseen

• Muusta terveydenhuollosta poiketen suun terveydenhuollon palveluista suurin osa on perusterveydenhuollon palveluja. Aikuisten palveluista noin puolet tuotetaan terveyskeskuksissa ja puolet yksityissektorilla. Terveyskeskusten resurssit eivät nykyisellään riitä vastaamaan palvelujen tarpeeseen, sillä ne mitoitettiin 2000-luvun alun uudistuksessa vain noin puolelle aikuisväestöä. Toisen puolen ajateltiin jatkossakin hyödyntävän samassa yhteydessä laajennettuja ja korotettuja Kela-korvauksia ja jatkavan hoitosuhdetta yksityissektorilla.
• Terveyskeskuksiin on kuitenkin jo vuosia hakeutunut yhä enemmän potilaita ilman vastaavaa lisäresurssia. Hoitoon pääsyä joutuu jonottamaan keskimäärin noin 3-6 kuukautta. Ongelmana on hoitojen venyminen, yksittäisen potilaan usein liian pitkät hoitokäyntien välit ja henkilöstön kuormitus.
• Keskeisenä houkuttimena julkiselle puolelle hakeutumiseen ovat terveyskeskushammashoidon halvemmat hinnat, koska Kela-korvauksia on leikattu merkittävästi. Silti myös terveyskeskuksessa suun terveydenhuollon palvelut ovat osalle liian kalliita. Näitä maksuja subventoidaan huomattavasti vähemmän kuin muita julkisella sektorilla tuotettuja sote-palveluja.
• Suun terveydenhuollon palveluissa yksityisen sektorin rooli koko väestön hoidossa on merkittävä. Terveyskeskusten paineen tasaamiseksi ja riittävien ja laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi suun terveydenhuollon koko julkinen ja yksityinen kapasiteetti on saatava käyttöön.
• Suun terveydenhuollon palveluja tuleekin kehittää ja vahvistaa osana sote-uudistusta. Suun terveydenhuollon toimivista järjestämismalleista ja riittävästä resursoinnista on pidettävä huolta sote-järjestelmää uudistettaessa.

Nopeutetaan hoitoon pääsyä nostamalla Kela-korvauksia ja helpottamalla palvelusetelin käyttöä

• Korotetaan Kela-korvauksia väliaikaisesti esimerkiksi neljän vuoden ajaksi. Tämä on mahdollista tehdä joko korottamalla kaikkia korvauksia esim. vuoden 2014 tasolle tai kohdentamalla korvaukset tutkimuksiin, ehkäisevään hoitoon ja kiinnityskudossairauksien hoitoon.
• Tiukennetaan palvelusetelilakia siten, että terveyskeskuksen on annettava potilaalle palveluseteli silloin, kun se ei itse pysty tuottamaan STM:n yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisia hoitopalveluja hoitotakuun edellyttämin periaattein.
• Uudistetaan palvelusetelijärjestelmä myös siten, että palvelusetelin käyttöönoton kynnys niin potilaan, järjestäjän kuin palvelun tuottajan kannalta on mahdollisimman matala. Nykyisellään palveluseteleitä jää merkittävästi käyttämättä, koska järjestelmä koetaan hankalaksi.