1970-luku

Kansanterveyden vuosikymmen

1970-luku oli hyvinvointivaltion rakentamisen, kylmän sodan ja suomettumisen sekä taistolaisen opiskelijaliikehdinnän aikaa.

Kansanterveyslaki mullisti terveydenhuollon 1972. Keskiöön nousi perusterveydenhuolto ja ehkäisevä terveydenhoito sekä kansanterveystyö. Laki velvoitti kuntia perustamaan terveyskeskuksia.

Kuntien velvollisuudeksi tuli aluksi järjestää alle 17-vuotiaiden hammashoito. Painopiste oli lasten ja nuorten hoidossa ja terveyskasvatuksessa. Kouluhammaslääkäreistä tuli lain myötä terveyskeskushammaslääkäreitä.

Liitossa kuohuu

Kouluhammaslääkärit olivat tyytymättömiä, kun osa-aikatyöstä tuli kokopäiväinen virka lähes samalla palkalla. Hammaslääkäriliitto sai jäseniltä kritiikkiä, koska sen koettiin antaneen asiassa liian helposti periksi. Myllerrys johti kilpailevan ammattijärjestön perustamiseen.

Liitto vastasi kritiikkiin uudistamalla toimintaa. Resursseja lisättiin, valtuustosta tehtiin tärkeämpi osa päätöksentekoa ja edunvalvonnan merkitys ymmärrettiin aiempaa konkreettisemmin. Uudistusten jälkeen hanke toisesta liitosta hiipui.   
 
Ensimmäisen koulutuspoliittisen ohjelman liitto laati 1972. Tavoitteena oli yksi hammaslääkäri 1 200 asukasta kohti. Hammaslääkärikoulutus alkoi Oulun ja Kuopion yliopistoissa 1973. Hammaslääkäreitä oli 70-luvulla yli 3 000.

Erikoishammaslääkärikoulutus alkoi 1975. Lääkintöhallitus myönsi ensimmäiset hammas- ja suukirurgian ja hampaiston oikomishoidon spesialiteetit. Liitossa oltiin tyytyväisiä, kun pitkäaikainen tavoite vihdoin toteutui.

Viranomaisten kanssa neuvoteltiin yksityishammaslääkäreiden ohjepalkkiotaksat. Liitto ajoi sairausvakuutuskorvauksien laajentamista suu- ja hammassairauksien hoitoon, mutta asia ei vielä edennyt.

Opiskelijajäsenyys alkoi vuosikymmenen alussa. Liitto ja Suomen Hammaslääkäriseura muuttivat yhteisiin tiloihin Akava-taloon 1976.

Liiton puheenjohtajina toimivat Antti Kotiranta (1970–75) ja Leila Telivuo (1976–83). 

Terveyskasvatuksella ehjiä hampaita

Ennaltaehkäisevään hammashoitotyöhön panostettiin innolla, ja 70-luku oli terveyskasvatuksen kulta-aikaa.

Kouluissa lapset opettelivat harjaamista ja purskuttelivat fluoriliuoksella. Tulokset alkoivat vähitellen näkyä karieksen vähenemisenä.  

Fluoritahnan ja fluoritablettien käyttö yleistyi ja juomaveden fluorausta suositeltiin. Ksylitolin teollinen valmistus alkoi, kun turkulainen Hellas valmisti ensimmäisen ksylitolipurukumin 1975.  

Liitto oli pontevasti mukana ajan hammasterveystalkoissa. Terveyskasvatustoimikunta suunnitteli esimerkiksi profylaksiaohjelman ja monenlaista valistusmateriaalia. Valistusta siivitettiin uusin keinoin, kuten M. A. Nummisen suunterveys-aiheisilla lauluilla: Hampaiden puhdistus ja Syö karkkia vain karkkipäivänä. Kuuntele YouTubesta M. A. Nummisen & Seppo Hovin Love Recordsille levyttämä Syö karkkia vain karkkipäivänä.

Lähteet:
Bäckström M. Suomen Hammaslääkäriliitto – Finlands Tandläkarförbund r.y. 1924–1974.
Sotamaa M. Päättäjien palapelissä – Suomen Hammaslääkäriliitto vuosina 1975–1999.
Sotamaa M. (toim.) Hammashoidon perinne.
Jalkaporasta bioaikaan. Hammaslääketiedettä ja suun terveydenhuoltoa sotavuosilta 2000–luvulle. Aurora-ryhmä ja Julkaisuosakeyhtiö Elias.