Etiikka ja säädökset oikeuttavat ja velvoittavat
Laki velvoittaa, mutta ennen kaikkea kyse on profession eettisen normin sisäistämisestä (Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE 2001). Ammattihenkilö vastaa työnsä laadusta, jota tukee ajan tasalla oleva osaaminen, mahdollisuus kehittyä työssä ja kehittää työtä ja siihen liittyviä käytäntöjä. Tämän edellytyksenä on, että sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisö ja johto tarjoavat työntekijöille tukea, perehdytystä ja turvallisuutta sekä koulutusmahdollisuuksia (ETENE 2011).
Hammaslääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan "Hammaslääkärin tulee suositella vain lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavina ja tarkoituksenmukaisina pidettyjä tutkimuksia ja hoitoja. Hammaslääkärillä tulee olla oikeus itsenäiseen harkintaan potilasta hoitaessaan. Hänen on kuitenkin tiedostettava osaamisensa rajat ja tarvittaessa konsultoitava ja ohjattava potilas toiselle hammaslääkärille. -- Hammaslääkärin on kehitettävä jatkuvasti ammatillista osaamistaan ja huolehdittava omasta työkyvystään sekä toiminnan laadusta. Hammaslääkärin tulee tukea hammashoitotyöryhmän jäsenten kehittymistä omassa ammatissaan." (Hammaslääkäriliitto 2019).
Lainsäädäntö ei määrittele koulutukselle ammattikohtaisia vähimmäismääriä, mutta valtioneuvoston terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamista koskevan periaatepäätöksen mukaan terveydenhuoltohenkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen keskimäärin 3–10 päivää vuodessa (STM 2002). Tämä periaatepäätös on sisällytetty myös STM:n täydennyskoulutussuositukseen (STM 2004).
Tämän mukaisesti hammaslääkärien tulee kehittää ammatillista osaamistaan vähintään 8–9 koulutuspäivän verran vuodessa.
Täydennyskoulutuksen määrää voidaan ilmaista myös pisteillä. Esimerkiksi Apollonian täydennyskoulutusmerkin yhteydessä on määritelty, että yksi täydennyskoulutuspiste vastaa 45 minuutin luentotuntia.
Täydennyskoulutus kuuluu olennaisesti terveydenhuoltoon. Siksi siitä aiheutuvat kustannukset on ymmärrettävä tavanomaisina terveydenhuollon kuluina. Kustannukset kuuluvat työnantajan maksettaviksi organisaatiosta riippumatta. Itsenäinen ammatinharjoittaja maksaa täydennyskoulutuksensa itse, ja kulut ovat ammatin harjoittamisesta aiheutuvia verovähennyskelpoisia kuluja.
Osaamisen suunnitelmallisen kehittämisen lainsäädäntö
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä velvoittaa ammattihenkilöt kehittämään ammattitaitoaan ja perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee luoda edellytykset tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumiselle (Finlex 2019, a).
Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit huolehtimaan siitä, että terveydenhuollon henkilöstö peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen osallistuu riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen (Finlex 2019, c).
Yksityistä terveydenhuoltoa koskevassa ei ole erikseen säädetty täydennyskoulutuksesta, mutta siinä viitataan terveydenhuollon ammattihenkilölakiin (Finlex 2019, b).
Lähteet:
Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. ETENE-julkaisuja 32, 2011
Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. ETENE-julkaisuja 1, 2001
Finlex: Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
Finlex: Laki yksityisestä terveydenhuollosta
Hammaslääkäriliitto: Eettiset ohjeet
STM: Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus
STM: Valtioneuvoston periaatepäätös terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi
