Jatkokoulutus

Hammaslääkäri voi jatkokouluttautua suorittamalla hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon (tieteellinen jatkokoulutus) ja erikoishammaslääkärikoulutuksen (ammatillinen jatkokoulutus). Jatkokoulutuksesta vastaavat yliopistot.

 

Tieteellinen jatkokoulutus

Tieteellisen jatkokoulutuksen voi aloittaa jo peruskoulutuksen aikana. Hammaslääketieteen tohtorin tutkintoon kouluttaudutaan esimerkiksi tutkijakouluissa tai tohtoriohjelmissa.

Ammatillinen jatkokoulutus

Erikoishammaslääkärikoulutusta suorittamaan voidaan ottaa henkilö, joka on saanut Suomessa oikeuden tai luvan harjoittaa hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä ja joka on työskennellyt päätoimisesti hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä vähintään kaksi vuotta.

Koulutusohjelmia ovat:

  • hampaiston oikomishoito
  • suu- ja leukakirurgia
  • kliininen hammashoito; painotusaloina kariologia ja endodontia, lasten hammashoito, parodontologia, ja protetiikka ja purentafysiologia
  • hammaslääketieteellinen diagnostiikka; suuntautumisvaihtoehtoina suuradiologia, suupatologia, ja suun mikrobiologia
  • terveydenhuolto

Erikoishammaslääkärin koulutusohjelman pituus täysipäiväisenä on kolme vuotta tai kuusi vuotta (suu- ja leukakirurgia).

Koulutusajasta vähintään puolet tulee suorittaa yliopistollisen sairaalan ulkopuolella ja tästä ajasta vähintään 9 kuukautta terveyskeskuksessa. Tämä ei terveyskeskuksessa suoritettavaa koulutusaikaa lukuunottamatta koske hammaslääketieteellisen diagnostiikan eikä suu- ja leukakirurgian koulutusohjelmia.

Lisätietoja tieteellisestä ja ammatillisesta jatkokoulutuksesta sekä niiden vaatimuksista löydät koulutusyksiköiden omilta verkkosivuilta.

Erikoishammaslääkäreistä pulaa, väestöä jää vaille hoitoa

Erikoishammaslääkäripalveluita tarvitaan nykyistä enemmän. Osa väestöstä jää tällä hetkellä ilman tarvitsemaansa hoitoa. Palvelut ovat lisäksi jakautuneet epätasaisesti eri puolille maata. Alueelliset erot ovat suuret – parhaiten hoitoon pääsee isoissa kaupungeissa. 

Erikoishammaslääkäripalveluja tarjoavat sairaanhoitopiirit, terveyskeskukset sekä yksityiset erikoishammaslääkärit. Kunnat voivat järjestää palvelut itse tai hankkia ne ostopalveluna yksityiseltä. 

Tulevaisuudessa erikoishammaslääkäripalvelujen kysyntä kasvaa, kun väestö ikääntyy ja yhä useammalla on omat hampaat. Vaativaa hoidon tarvetta on erityisesti hampaiden kiinnityskudossairauksien hoidossa ja purennan kuntoutuksessa. 

Ratkaisu kasvavaan hoidontarpeeseen olisi kehittää nykyisiä palveluita ja samalla lisätä erikoishammaslääkärien koulutusta. 

Custom addthis block