Valmiuslaki ja terveydenhuolto

Hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Näin ollen on päädytty ottamaan käyttöön valmiuslaki. Valmiuslain tarkoituksena on suojata väestöä poikkeusoloissa. Valmiuslain käyttöönotto tapahtuu niin, että eduskunta päättää, saavatko valtioneuvoston antamat käyttöönottoasetukset jäädä voimaan vai onko ne kumottava. Hallituksen linjaamat toimenpiteet toimenpiteet koronavirustilanteen vuoksi saatetaan voimaan paitsi valmiuslain, myös tartuntalain ja muun lainsäädännön mukaisesti. Suurelta osin maan hallituksen toteuttamat toimenpiteet eivät liity valmiuslakiin.

Hallitus on tehnyt linjaukset toimenpiteistä ja antanut valmiuslain käyttöönottoasetukset sekä soveltamisasetukset eduskunnalle 17.3.2020. Muutoksia valmiuslain käyttöönottoasetuksiin ja soveltamisasetuksiin sekä uusia käyttöönottoasetuksia on annettu eduskunnalle 19.3.2020, 20.3.2020, 25.3.2020, 27.3.2020, 31.3.2020 ja 6.4.2020.

Valmiuslain perusteella erityisesti terveydenhuoltoa koskevat käyttöön otetut valmiuslain pykälät ovat 86, 87, 88, 93-94 sekä 95 §:n 2 momentti ja siihen liittyen pykälät 96-103.  Näitä koskevat käyttöönottoasetukset olivat alun perin voimassa 13.4. saakka, mutta toimivaltuuksien käyttöä on jatkettu 13.5.2020 saakka:

  • Valmiuslain 86 §:ssä säädettyjä toimivaltuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden ohjaamiseksi voidaan soveltaa koko valtakunnan alueella
  • Valmiuslain 87 §:n mukaisesti terveydenhuollossa käytettävien lääkkeiden, tavaroiden ja palvelujen myynti voidaan rajoittaa koko valtakunnan alueella.
  • Valmiuslain 88 §:n tarkoitettua kunnan oikeutta luopua terveydenhuoltolaissa säädettyjen kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta ja sosiaalihuoltolain 36 §:ssä tarkoitetuista palvelutarpeen arvioinneista sekä terveydensuojelulain mukaisista tehtävistä voidaan soveltaa koko valtakunnan alueella
    • Valtioneuvoston asetus 127/2020 kunnan oikeudesta olla väliaikaisesti noudattamatta terveydenhuollon kiireettömän hoidon ja sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräaikoja (Soveltamisasetuksen jatkaminen 13.4. jälkeen eduskunnan käsittelyssä/ 7.4.)
  • Valmiuslain 93 ja 94 §:n nojalla voidaan poiketa eräistä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksistä
    • Valtioneuvoston asetus 128/2020 väliaikaisista poikkeuksista sovellettaessa eräitä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksiä (Soveltamisasetuksen jatkaminen 13.4. jälkeen eduskunnan käsittelyssä/ 7.4.)
  • Valmiuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitettua terveydenhuollon henkilökunnan velvollisuutta tehdä työtä voidaan soveltaa koko valtakunnan alueella. Jos työvelvollisuutta sovelletaan, sovelletaan myös valmiuslain 96-103 §:ssä säädettyä.

Tässä ei käsitellä muita kuin terveydenhuoltoa koskevia valmiuslain kohtia.

Valmiuslaki ja hammaslääkärit

Alla on selostettu väliaikaisia poikkeuksia palvelussuhteen ehdoista poikkeamisesta ja irtisanomisoikeuden rajoittamisesta. Lisäksi on kerrottu valmiuslain sisällöstä työmääräyksen osalta.

Myös asetus, jonka perusteella kunta voi luopua terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä, vaikuttaa merkittävästä suun terveydenhuollon henkilöstöön.

STM:n ohje: Koronavirustilanteeseen varautuminen suun terveydenhuollossa.

Valmiuslain 86 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö sekä toimialueellaan aluehallintovirasto voi päätöksellään velvoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikön laajentamaan tai muuttamaan toimintaansa, siirtämään toimintansa kokonaan tai osaksi oman toimialueensa tai sijaintipaikkansa ulkopuolelle taikka järjestämään toimintaa myös toimialueensa ulkopuolella, sijoittamaan hoidon tai huollon tarpeessa olevia henkilöitä toimintayksikköönsä siitä riippumatta, mitä asiasta on säädetty, määrätty tai sovittu ja luovuttamaan toimintayksikön tai osan siitä valtion viranomaisten käyttöön.

Väliaikaiset poikkeukset sovellettaessa eräitä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksiä

Tässä on kerrottu asetuksen sisältö siltä osin, kun sitä saadaan soveltaa terveydenhuollossa.

Katso myös STM:n ohje vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännösten poikkeuksista sote-alalla

Ohjeessaan sosiaali- ja terveysministeriö korostaa, että asetuksessa säädettyjen poikkeustoimenpiteiden käyttöönotto edellyttää, että toimenpiteet ovat tarpeen koronavirusepidemian vuoksi ja että niillä ei vaaranneta työturvallisuutta ja työntekijän terveyttä. Lepoaikoja ja ylityötä koskevista säännöksistä ja työehto- ja virkaehtosopimusmääräyksistä poikkeamisen yhteydessä on pidettävä huolta työstä aiheutuvan kuormituksen tasaisesta jakautumisesta sekä työntekijän mahdollisuudesta palautua työn rasituksista. Lisäksi edellytyksenä on, että työnantaja järjestää työntekijöiden käyttöön lepoon ja virkistäytymiseen soveltuvia tauko- ja lepotiloja, sosiaalitiloja ja ruokahuoltoa. Toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, mikäli tilanne ei ole hallittavissa säännönmukaisin toimivaltuuksin.  

Asetus koskee vuosilomalaissa tarkoitettuja vuosilomia, työaikalaissa tarkoitettuja lepoaikoja ja ylityörajoituksia sekä työsopimuslaissa tarkoitettuja työsopimuksen irtisanomisaikoja. Mitä asetuksessa säädetään työntekijästä, sovelletaan myös virkamieheen ja viranhaltijaan. Mitä asetuksessa säädetään työehtosopimuksesta, sovelletaan myös virkaehtosopimukseen.

Vuosilomat

Työnantaja saa vuosilomalain ja sen 30 §:ään perustuvan työehtosopimusmääräyksen estämättä:

  1. poiketa vuosiloman ilmoittamista ja antamisajankohtaa koskevista säännöksistä tai määräyksistä;
  2.  siirtää jo ilmoitetun vuosiloman ajankohtaa;
  3.  keskeyttää jo aloitetun vuosiloman.

Soveltamisen edellytyksenä on, että toimenpiteet ovat tarpeen koronavirusepidemian vuoksi ja että niillä ei vaaranneta työturvallisuutta eikä työntekijän terveyttä.
Tästä syystä pitämättömäksi jääneet lomat on annettava työntekijälle niin pian kuin mahdollista. Siirretyt lomat olisi annettava henkilöstölle siis heti, kun tilanne sen sallii.

Asetusta sovelletaan myös laissa säädettyä pidempään, työehtosopimukseen perustuvaan vuosilomaan. Sen sijaan yksinomaan työehtosopimukseen perustuvaa vapaata, kuten lomarahavapaata, asetus ei koske.

Työaika

Työnantaja saa työaikalain ja sen 34 §:ään perustuvan työehtosopimuksen estämättä:

  1. teettää työntekijällä ylityötä ilman tämän suostumusta;
  2.  poiketa vuorokausilepoa ja viikkolepoa koskevista säännöksistä;
  3. poiketa työaikalain 18 §:n enimmäistyöaikaa koskevista säännöksistä.

Soveltamisen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä toiminnan turvaamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että työnantaja järjestää työpaikalle lepoon ja virkistäytymiseen soveltuvia tauko- ja lepotiloja, sosiaalitiloja ja ruokahuoltoa.  

Soveltamisen edellytyksenä on myös, että toimenpiteet ovat tarpeen koronavirusepidemian vuoksi ja että niillä ei vaaranneta työturvallisuutta eikä työntekijän terveyttä. Lisäksi työnantajan on pidettävä huolta työstä aiheutuvan kuormituksen tasaisesta jakautumisesta sekä työntekijän mahdollisuudesta palautua työn rasituksista.

Irtisanoutumisaika

Työntekijän irtisanoutuessa työnantaja voi pidentää noudatettavaa irtisanomisaikaa työsopimuslain 6 luvun 3 §:n ja työehtosopimusmääräyksen estämättä neljään kuukauteen.
Edellytyksenä on, että irtisanomisajan pidentäminen on välttämätöntä väestön terveydenhuollon, vähimmäistoimeentulon tai turvallisuuden vuoksi.

Terveydenhuollon työvelvoite

Valmiuslain mukaan työvoimaviranomaisella (TE-toimistolla) on toimivalta antaa työvelvollisuuden piiriin kuuluvalle työmääräys, kun työvoimaa tarvitseva terveydenhuollon toimija on ensin hyväksynyt työvelvollisen työhönsä. Terveydenhuollon yksiköt ilmoittavat ja määrittelevät TE-toimistolle henkilöstöä koskevat tarpeensa, joita ei voida muilla keinoin täyttää. Ensisijaisia keinoja riittävän työvoiman varmistamiseen ovat palvelujen hankkiminen ja lisähenkilöstön vapaaehtoinen rekrytointi sekä eräät muut käyttöön otetut poikkeusvaltuudet.

On tärkeää  huomata, ettei valmiuslaki tai terveydenhuollon työvelvoite anna työnantajalle aiempaa laajempia oikeuksia yksipuolisesti muuttaa nykyisten työntekijöiden tai viranhaltijoiden työtehtäviä tai virantoimitusvelvollisuutta.

Valmiuslain 95 §:n 2 momentin perusteella työmääräys voisi koskea 18 vuotta täyttäneitä ja alle 68-vuotiaita hammaslääkäreitä, joilla on kotikunta Suomessa. Määräys voitaisiin antaa korkeintaan kahdeksi viikoksi kerrallaan ja määräys voitaisiin uusia kerran.

Terveydenhuollon työvelvollisuuden piiriin kuuluva ja työmääräyksen saanut on velvollinen tekemään välttämätöntä työtä terveydenhuollossa. Työmääräys voitaisiin siis antaa esimerkiksi yksityisellä sektorilla työskentelevälle hammaslääkärille. Jos henkilö on julkisessa virassa tai toimessa taikka tarpeellinen sellaisen julkisen tai yksityisen laitoksen tai yrityksen palveluksessa, jonka toiminnan jatkuminen on poikkeusoloissa välttämätöntä tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi, häntä ei saa määrätä muuhun työhön, ellei erityinen syy sitä vaadi.

Työvelvollisen tulee tietojen antamista ja työhön määräämistä varten kutsusta ilmoittautua asuin- tai oleskelupaikkansa työvoimaviranomaiselle.

Työmääräyksen voidaan antaa vain sellaiseen työhön, jota henkilö pystyy kohtuudella tekemään ottaen huomioon hänen ikänsä, terveydentilansa, mahdollinen vammaisuutensa, perhesuhteensa, koulutuksensa, aikaisempi työkokemuksensa sekä tehtäväksi määrättävän työn luonne. Jos työvelvolliselle ei voida antaa määräystä kokopäivätyöhön, hänet voidaan määrätä tekemään työtä osa-aikaisesti.

Jos työvelvollinen vetoaa siihen, ettei hän terveydellisistä syistä voi tehdä työmääräyksessä mainittua työtä, hänen on esitettävä luotettava selvitys terveydentilastaan työvoimaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa.

Työmääräyksellä voidaan pääsääntöisesti määrätä töihin toiselle paikkakunnalle kuin missä asuu tai normaalisti työskentelee. Kuitenkaan alle seitsemänvuotiaan tai pysyvästi taikka pitkäaikaisesti sairaan lapsen huoltajalle ei pääsääntöisesti saa antaa työmääräystä työssäkäyntialueen (asuinkunta ja kunnat, joista asuinkunnasta yleisesti käydään töissä) ulkopuolelle. Pääsäännöstä voidaan poiketa vain erityisistä syistä.

Työmääräystä ei saa antaa henkilölle, joka ei voi työn vaatimaksi ajaksi poistua kotoaan jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan lapsen tai muun henkilön hoitamisen vuoksi, jos hoitoa ei voida muuten järjestää, joka jätetään palvelukseen kutsumatta asevelvollisuuslain 89 §:n mukaisesti, joka on puolustusvoimien palveluksessa tai joka on etukäteen varattu väestönsuojelutehtäviin tai täydennyspoliisitehtäviin.

Henkilö, jonka työvoimaviranomainen on tällä perusteella määrännyt tekemään työtä vastiketta vastaan työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena, on työvelvollisuussuhteessa.

Työvelvollisuussuhteessa sovellettavat ehdot määräytyvät työnantajaa sitovan työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen mukaan. Jollei tällaista työehtosopimusta ole, työvelvolliselle on maksettava palkka, joka kohtuudella vastaa hänen suoritettavakseen määrättyjä tehtäviä. Työvelvollisuussuhteessa ja sen perusteella suoritettavassa työssä on muutoin soveltuvin osin noudatettava vastaavasti, mitä työ- tai virkasuhteesta ja sen perusteella suoritettavasta työstä on säädetty tai sovittu.

Jos työvelvollisuussuhde olisi esimerkiksi kuntaan tai kuntayhtymään, sovellettaisiin Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta (KVTES) ja Lääkärisopimusta. Näiden perusteella määräytyisivät esimerkiksi palkka ja työaika.

Työvelvollisuussuhteen aikana henkilön työ- tai virkasuhde, jossa hän oli välittömästi ennen työvelvollisuuden alkamista, jatkuu keskeytymättä. Keskeytysaikaa pidetään työhön rinnastettavana aikana esim. vuosilomaoikeutta laskettaessa.

Työvelvollisella on oikeus työvelvollisuuden päätyttyä palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä, jossa hän oli ennen työvelvollisuuden alkamista. Jos tämä ei ole mahdollista, työvelvolliselle on tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen tai palvelussuhteen mukaista työtä ja, jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta sopimuksen mukaista työtä.

Custom addthis block