08.03.2012

Kela-korvaus on välttämätön suun terveydenhuollossa

Hammashoidon Kela-korvauksista luopuminen olisi suuri virhe. Terveyskeskusten ylihammaslääkärien mukaan korvausten poisto johtaisi kunnallisessa hammashoidossa suuriin ongelmiin.
Väestön hoitoon pääsy vaikeutuisi entisestään, kun jo nyt lähes liitoksissaan natiseva terveyskeskushammashoito ruuhkautuisi yhä pahemmin.
Yksityisistä sairaanhoitopalveluista maksettiin vuonna 2010 Kela-korvauksia 266 miljoonaa euroa, joista hammaslääkärien ja suuhygienistien antaman hoidon osuus oli 120 miljoonaa. Lisäksi potilaat itse maksoivat palveluista 617 miljoonaa euroa. Luvuissa eivät ole mukana lääke- ja matkakorvaukset.
Nykyisten Kela-korvauksella tuettujen suun terveydenhuollon palvelujen järjestäminen kunnallisena hoitona joko omana tuotantona, ostopalveluin tai palvelusetelein maksaisi terveystaloustieteen asiantuntijoiden mukaan yhteiskunnalle kaksi kertaa enemmän verrattuna nykytilanteeseen.
Tällä hetkellä aikuisten hammashoidosta puolet tuotetaan terveyskeskuksissa ja puolet yksityisvastaanotoilla. Valtaosa palveluista on jokaisen kansalaisen tarvitsemaa perushammashoitoa. Useimmat yksityisvastaanotot ovat pieniä, 1−3 hammaslääkärin vastaanottoja.
Väestön terveyserojen kaventaminen ja palvelujen tasaisempi käyttö ovat tärkeitä terveydenhuollon tavoitteita. Hammashoidon Kela-korvausten poisto kohdistuisi kuitenkin juuri niihin pienituloisiin, jotka korvauksen turvin ovat voineet käydä hoidossa säännöllisesti.
Sekä terveyden että kansantalouden näkökulmasta on tutkitusti edullisempaa käydä hoidossa säännöllisesti, eikä vasta oireiden ilmaannuttua.
Hammashoidossa kunnallinen ja yksityinen hoito muodostavat kiinteän kokonaisuuden, jonka muutokset on suunniteltava huolellisesti. Kela-korvausten poisto yksittäisenä toimenpiteenä veisi harhaan ja olisi vahingollista väestön suun terveydelle.

Lisätietoja: Matti Pöyry, toiminnanjohtaja, Suomen Hammaslääkäriliitto, puh. 050 1892
Anja Eerola, varatoiminnanjohtaja, Suomen Hammaslääkäriliitto, puh. 050 540 7289

Hammaslääkärilehti: toiminnanjohtaja Matti Pöyryn pääkirjoitus