Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet

Kaksikanavainen palvelujärjestelmä

Ennakoitavissa olevia muutoksia
Suun alueen sairaudet ovat edelleen suuri kansanterveydellinen haaste. Hampaiden reikiintyminen ja iensairaudet ovat yleisiä, mutta hoitoa tarvitaan myös moniin muihin suun alueen sairauksiin. Sairaudet jakautuvat edelleen väestössä epätasaisesti. Lasten ja nuorten suun terveyden aiempi parantuminen on kääntynyt osin huonompaan suuntaan. Hoidon tarve on kasvamassa eläkeikäisessä väestössä, jossa hampaallisten henkilöiden osuus kasvaa. Heidän suunsa terveys vaatii säännöllistä ylläpitoa.

Meneillään oleva kuntauudistus muuttaa julkisten palvelujen järjestämistapoja. Nykyisten terveyskeskusten alueista siirrytään isompiin kokonaisuuksiin. Suun terveydenhoidon palvelut ovat lähipalveluja, joiden on oltava kohtuullisen matkan päässä asukkaista. On mahdollista, että julkisen palvelun tilaaja ja tuottaja tullaan eriyttämään. Kuntien tai niiden yhteenliittymien rooli saattaa jatkossa olla vain palvelun ostajan. Terveyskeskus muuttuisi tällöin vain yhdeksi palvelun tarjoajaksi, joka kilpailisi yksityisten palvelun tuottajien rinnalla.

Hammaslääkäriliiton näkemys
Suun terveydenhoitopalvelujen kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa. Julkisia palveluja kysytään enemmän kuin niitä nyt pystytään antamaan. Yksityisiä hoitopalveluja pystyttäisiin antamaan enemmän kuin niitä tällä hetkellä kysytään. Ensisijassa tulee hyödyntää olemassa olevia voimavaroja.
Lakisääteinen hoitoon pääsyn turvaaminen edellyttää kiireettömään hoitoon pääsyä terveyskeskukseen kuudessa kuukaudessa. Tämä aikamäärä pystytään useimmissa terveyskeskuksissa täyttämään. Suun terveydenhuollossa palvelun onnistumista ei kuitenkaan voi mitata yksinomaan hoitoon pääsyn aikamäärien perusteella.
Suun sairauksien luonne edellyttää pitkäjänteistä potilaan yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa hoitoa. Hoitoon ei hakeuduta samalla tavoin oireiden ilmaannuttua kuten yleensä muuhun terveydenhuoltoon. Säännöllinen hoitosuhde samaan hammaslääkäriin turvaa suun terveyden parhaiten, koska silloin suun terveyden seuranta on helpointa. Yksilön kannalta tärkeää on myös mahdollisuus saada valita oma hammaslääkäri.
Olemassa oleva palvelurakenne soveltuisi varsin huonosti alueelliseen ostajan ja tuottajien eriyttämiseen. Kilpailutus ei onnistuisi samoin kuin esimerkiksi leikkaustoimenpiteiden hankkimisessa. Ostopalvelu merkitsee yleensä sitä, että sekä tilaajaa edustavan hammaslääkärin että hoidon antavan hammaslääkärin täytyy tutkia potilas, mikä tuo kaksinkertaista työtä. Myös kilpailuttaminen itsessään vie resursseja. Vastuu yksityishoidosta on selkeämpää silloin, kun potilas tilaa itse palvelun ja hammaslääkäri on vastuussa suoraan hänelle - ei kolmannelle taholle. Ostopalveluille sopii siten vain suhteellisen pieni täydentävä rooli, esimerkiksi päivystyksissä tai eräissä erikoishoitopalveluissa.
Tuki yksityisiä palveluja käyttävälle potilaalle on yksinkertaisimmin kanavoitavissa sairausvakuutuskorvauksen kautta. Nykyinen malli, jossa yhteiskunnan tuki julkisille ja yksityisille palveluille ei tule saman kanavan kautta, soveltuu siten hyvin suun terveydenhuoltoon:

• Henkilökuntamäärältään tasavahvat yksityinen ja julkinen sektori luovat pohjaa terveelle kilpailulle molempien tuottaessa peruspalveluja.
• Kahden erillisen kanavan olemassaolo tasaa palvelujen kysyntää ilman päällekkäisiä kustannuksia.
• Potilas pystyy varsin pitkälle valitsemaan oman hammaslääkärinsä.
• Ongelmana on liian suuri ero maksujen omavastuuosuuksissa.

Terveyden edistäminen ja hoidon säännöllisyys

Suun terveys on merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Suun alueen sairauksilla on myös yhteys moniin yleissairauksiin. Suun sairaudet etenevät usein salakavalasti ja huomaamatta. Ei ole viisasta hakeutua hoitoon vasta oireiden ilmaannuttua, kun vauriot ovat jo pitkällä ja peruuttamattomia. Terveyden ylläpitäminen on edullisempaa kuin vaurioiden korjaaminen. Potilaan mahdollisuus valita hammaslääkärinsä on tärkeä edellytys hyvän potilas-lääkärisuhteen syntymiselle.

On tärkeää, että julkinen päätöksenteko tukee väestön omatoimista suun terveyden edistämistä ja terveyttä edistäviä valintoja. Suun terveydestä huolehtimiseen eivät vaikuta vain suoraan terveydenhuoltoa koskevat ratkaisut, vaan yhteiskunnallisen päätöksenteon on kannustettava terveydestä huolehtimiseen laajasti elämän eri alueilla. Terveydenhuollon voimavarat ja vaikuttamiskeinot eivät yksin riitä.

Ajantasaiset Kela-korvaukset

Suun terveydenhuolto eroaa muusta terveydenhuollosta siinä, että yksityisvastaanotot antavat noin puolet aikuisväestön tarvitsemista suun terveydenhuoltopalveluista. Muussa terveydenhuollossa yksityisillä palveluilla on yleensä vain täydentävä ja pääasiassa erikoislääkäripalveluihin ja työterveyshuoltoon keskittyvä rooli, mutta suun terveydenhuollossa julkinen ja yksityinen sektori tuottavat pääosin samansisältöisiä perusterveydenhuollon palveluja. Suomen noin 4 400 työikäisestä hammaslääkäristä noin puolet työskentelee
terveyskeskuksissa ja puolet yksityishammaslääkäreinä.

Terveyskeskukseen hoitoon hakeutumista ohjaa potilaalle hoidosta koituva hinta. Potilas maksaa verovaroin tuetusta terveyskeskushoidosta vain noin puolet siitä, mitä hän joutuu maksamaan yksityishammaslääkärin antamasta hoidosta Kela-korvauksen jälkeen.
Kohtuuton hintaero on syntynyt siksi, että sairausvakuutuksen korvaustaksaa ei ole tarkastettu sitten vuoden 1989. Tuolloin tavoitteena oli 60 prosentin korvaus potilaalle, mutta nyt korvaus on enää 30 prosentin luokkaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on tehnyt esityksen sairaanhoitovakuutuksen kehittämiseksi.  Työryhmä ehdottaa muun muassa, että kaikissa Kela-korvauksissa siirryttäisiin euromääräisiin korvauksiin. Työryhmän enemmistö katsoi myös, että kohtuullinen korvaustaso olisi jatkossa vähintään 40 prosenttia.

Hammaslääkäri-identiteetti kunniaan

Hammaslääkärin työ ja toimintaympäristö ovat muuttuneet nopeasti ja esimerkiksi työuupumus on lisääntynyt. Työterveyslaitoksen Hammaslääkärien työhyvinvointi Suomessa -seurantatutkimuksen tulosten mukaan noin puolet hammaslääkäreistä on kokenut joko lievää tai vakavaa työuupumusta. Työuupumus on lisääntynyt erityisesti terveyskeskushammaslääkäreiden, mutta myös yksityishammaslääkäreiden keskuudessa.

Vuosina 2001-2002 toimeen pantu hammashuollon kokonaisuudistus ja 2005 voimaan tullut hoitotakuu toivat suun terveydenhuollon palvelujen järjestämisen ja hoidon korvattavuuden osalta samaan asemaan muun terveydenhuollon kanssa.
Muutokset olivat suuria ja tervetulleita, mutta toteutusaikataulu liian tiukka: suurten kaupunkien terveyskeskusten hammashoito on ruuhkautunut ja potilaat jonottavat hoitoa. Samaan aikaan kuitenkin yksityishammaslääkäreillä olisi tarjota hoitoaikoja. Palvelujen kysyntä ja tarjonta eivät näiltä osin kohtaa, kun potilaat jonottavat terveyskeskuksiin.
Hammaslääkärien uupumusta osaltaan lisää se, että voimavarat ylittävän kysynnän vuoksi asianmukaista kokonaishoitoa ei voida enää antaa, vaan hoito pirstaloituu pitkän ajan kuluessa toteutettaviksi osasiksi. Potilasmäärää tulee tasata julkisen ja yksityisen sektorin kesken, jotta terveyskeskusten suun terveydenhuolto säilyy korkeatasoisena ja ehkäisevään toimintaan, säännöllisyyteen ja pitkäaikaisiin potilassuhteisiin perustuvana.

Vaikka uudistusten vaikutukset hammaslääkärien työhön on koettu aikaisempaa kielteisempinä, ovat monet hammaslääkärien työn myönteiset piirteet ja työn imu kuitenkin pitäneet pintansa. Siksi on tärkeää paitsi korjata epäkohtia myös tunnistaa hammaslääkärin työn voimavaratekijöitä ja pyrkiä vahvistamaan niitä.

Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen suositukset vaativat muun muassa työmäärän tasaamista terveyskeskuksen ja yksityishammaslääkärien välillä, hoitouudistusten parempaa ja yhteisöllisempää hallintaa, työolojen seuraamisen helpottamista, työn ja työyhteisön vahvuuksien tunnistamista ja lisäämistä sekä johtamistyön ja innovatiivisten toimintatapojen kehittämistä. Lue Liiton tiedote aiheesta.

Suun terveydenhuollon erityispiirteet huomioon organisaatiomuutoksissa

Hammaslääkäriliiton hallintohammaslääkärivaliokunta on kirjannut organisaatiomuutoksissa huomioitavia asioita:

• Suun terveydenhuollon edustus tulee olla valmisteluorganisaatiossa mukana heti alusta alkaen, koska vain mukanaololla voidaan varmistaa suun terveydenhuollon erityispiirteiden huomioiminen.
• Edustuksen tulee olla riittävän suuri ja koostua eri ammattiryhmien edustajista (hammaslääkärit ja hoitajat). Näin myös valmistelun avoimuus lisääntyy, ja sitoutuminen tuleviin muutoksiin paranee.
• Ensin on syytä suunnitella toiminnallinen puoli ja vasta sitten rakentaa organisaatio. Suun terveydenhuollolle lienee parasta toimia yhtenä yksikkönä, vaikka siihen yhdistettäisiin useamman kunnan hammashoitoloita. Pienten tulosyksiköitten on vaikeampi taistella resursseista ja ne ovat toiminnallisesti haavoittuvampia.
• Palvelurakenteiden uudistamisen yksi tavoite on säilyttää palvelut myös pienissä kunnissa. Palvelut voidaan säilyttää myös lisäämällä yhteistyötä kuntien välillä. Tämä yleensä edellyttää sitä, että esimerkiksi yhteiset laajemman alueen päivystyspalvelut saadaan tuotettua vain siten, että kaikkien mukana olevien kuntien henkilöstö osallistuu päivystykseen.
• Suun terveydenhuollon asema organisaatiossa tulee olla mahdollisimman itsenäinen ja korkealla. Koko henkilöstön tulee olla johtajahammaslääkärin alaisuudessa.
• Vaikutukset henkilöstön asemaan (esim. vastaavat hammaslääkärit), tehtäviin, työpisteisiin yms. tulee valmistella hyvin. Henkilökunnan informointi ja mukanaolo prosessissa ovat tärkeitä.
• Tietotekniset järjestelyt edellyttävät erityissuunnittelua silloin, kun useita aikaisemmin itsenäisiä yksiköitä yhdistetään.
• Yhteistyö yksityissektorin kanssa on tullut entistä merkittävämmäksi. Lähinnä ostetaan erikoishammashoidon palveluja. Tarvittaisiin uusia yhteistyöavauksia ja -muotoja.

Suun terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä on ollut esillä ostopalvelujen lisääminen, mutta käytännössä ostopalveluin on tuotettu vain muutaman prosentin osuus palveluista. Ostopalveluille sopii suun terveydenhuollossa vain täydentävä rooli, esimerkiksi päivystyksissä ja eräissä erikoishoitopalveluissa, joissa ei ole tarvetta pitkäaikaisiin hoitosuhteisiin. Suun terveydenhuollon peruspalvelut sen sijaan sopivat parhaiten tuotettaviksi terveyskeskusten omana toimintana ja Kela-korvattuna hoitona yksityisvastaanotoilla.