Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2008

Sosiaali- ja terveysministeriölle 30.10.2008

Suomen Hammaslääkäriliitto kiittää mahdollisuudesta saada lausua terveydenhuoltolakityöryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä lakiehdotuksesta.
Hammaslääkäriliitto on huolissaan sekä suun terveydenhuollon nykytilasta että siitä, miten väestö saa tarvitsemiaan suun terveydenhuollon palveluja tasavertaisesti kunta- ja palvelurakenteiden muuttuessa.
Lausunnon Yleistä-osassa tuodaan ensin esille alan muusta terveydenhuollosta poikkeavat erityispiirteet ja alan keskeiset ongelmat. Ongelmien ratkaisuehdotuksia esitetään kohdassa Yksityiskohtaiset esitykset ja kommentit.

YLEISTÄ

Hoitotakuu ei toimi suun terveydenhuollossa
Hoitotakuulain toteuttaminen on monissa terveyskeskuksissa johtanut potilaan hammashoidon pirstoutumiseen useille hammaslääkäreille eri vastaanotoilla. Vastaanottoaikojen puutteessa hoitokäyntien välit venyvät kohtuuttoman pitkiksi, ja suun ja purennan kokonaishoito jää toteutumatta, kun omaa vastuuhammaslääkäriä ei ole.
Hoitotakuu koskee vain hoitoon pääsyä ja hoidon aloitusta, ei hoidon etenemistä. Näin ollen kunnat, uhkasakkojenkin pelossa, järjestävät potilaiden hoidon niin, että säädöstenvastaisilta jonoilta vältytään. Kuntien palvelujärjestelmän sisälle terveyskeskuksiin syntyy kuitenkin pullonkauloja, eikä hoito pääse etenemään potilaan suun terveyden kannalta suotuisalla tavalla. Nykyjärjestelyin ei julkisella sektorilla ole mahdollista antaa potilaille hammaslääketieteellisesti tarpeellista ja hyvän hoitotavan mukaista kokonaishoitoa.

Erikoishammaslääkäreitä on julkisella sektorilla liian vähän
Hammas- ja suusairauksien erikoissairaanhoidon palveluketjut ovat edelleen kehittymättömiä ja palvelut epätasaisesti jakautuneita eri sairaanhoitopiirien kesken. Sekä erikoishammaslääkärin palveluja perusterveydenhuollossa että suun erikoissairaanhoidon palveluja tarvitaan lisää. Tilannetta kuvaa hyvin erikoishammaslääkäri ja -lääkärimäärien vertailu: erikoissairaanhoidossa työskentelee noin 11 000 erikoislääkäriä, mutta ainoastaan noin 130 erikoishammaslääkäriä. Erikoishammaslääkärien vähäisyys haittaa toiminnan kehittämistä sekä suun perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.

Yksityissektorilla on suun terveydenhuollossa keskeinen rooli
Suun terveydenhuollon palvelutarjonta on rakenteeltaan muusta terveydenhuollosta poikkeava: se on suurelta osin perusterveydenhuoltoa, ja aikuisten perusterveydenhuollon palveluista puolet tuotetaan yksityisvastaanotoilla. Sekä työryhmän mietinnössä että lakiesityksessä yksityissektorin merkitys strategisena kumppanina tuodaan esille aikaisempaa selkeämmin, mitä Hammaslääkäriliitto pitää paitsi hyvänä myös välttämättömänä.
On tärkeää, että Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelmaan kaavailtu omahammaslääkäri/
väestövastuutyyppinen pilottikokeilu suunnitellaan ja toteutetaan pikaisesti. Pilotin tavoitteena on löytää malli, jossa potilas voi vapaasti hakeutua hoitoon joko julkiselle sektorille tai yksityishammaslääkärille, ja jossa potilaan rahallinen omavastuu on suunnilleen sama sektorista riippumatta.

Lainsäädäntö tukemaan hyvää suun hoitoa
Suun terveydenhuollon palvelujen rapautuminen on estettävä. Terveydenhuoltolaissa tulee ottaa huomioon suun terveydenhuollon erityispiirteet ja antaa alan ammattihenkilöille mahdollisuus jatkaa suomalaisten suun terveydenhuollon kehittämistä kestävältä ja realistiselta pohjalta. Hyvin toimivia ja väestön hyvään suun terveyteen tähtääviä palveluja ei voida järjestää ilman riittävää hammaslääkärien ammatillista autonomiaa.
Lainsäädännön tulee antaa väestölle tosiasiallinen mahdollisuus säännölliseen, kunkin henkilökohtaisen terveystarpeen edellyttämään hoitoon ennalta ehkäisevä hoito mukaan lukien. Terveydenhuollon rakenteiden tulee edistää hoidon oikea-aikaisuutta ja vähentää hoitojärjestelmän tarpeetonta kuormitusta.
Yksilön kannalta terveyden ylläpito palkitsee pienempinä kustannuksina ja hyvinvointina. Palvelujärjestelmän näkökulmasta näin on mahdollista hoitaa väestö systemaattisemmin; väestö saadaan hoidon piiriin hallitummin ja vähäisemmillä kustannuksilla, ja suun terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen voidaan hyödyntää kunkin omalla osa-alueella paremmin. Potilaita voi olla yhtä hammaslääkäriä kohden nykyistä huomattavasti enemmän, jos toiminta on hallittua ja pitkälle aikavälille suunniteltua.
Toiminnan kehittämiseksi on lisäksi aivan välttämätöntä saada nykyistä enemmän ja koordinoidummin tuoretta seuranta- ja muuta tutkimustietoa suun terveydenhuollosta. Hammaslääkäriliitto esittää tämän huomioon ottamista Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin fuusioimisen ja uuden laitoksen resursoinnin yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET ESITYKSET JA KOMMENTIT

1 LUKU: YLEISET SÄÄNNÖKSET

3 § Määritelmät
Perustelutekstissä on todettu, että perusterveydenhuolto on osa kansanterveystyötä, ja että perusterveydenhuollon palvelut annetaan pääsääntöisesti terveyskeskuksissa. Suun terveydenhuollossa puolet aikuisväestöstä saa peruspalvelunsa yksityissektorilta. Niinpä mietinnössä korostettu pyrkimys vahvistaa perusterveydenhuoltoa ei ole ainakaan suun terveydenhuollossa mahdollista ilman yksityissektorin kumppanuutta, joka pohjautuu uudenlaiseen yhteistoimintamalliin kunnallisen ja yksityisen toimijan välillä.
Hammaslääkäriliitto esittää perusteluihin (3 §, sivu 110) kirjattavaksi, että suun terveydenhuollossa yksityissektorilla on suuri merkitys tarpeellisten palvelujen tuottajana, ja että yksityissektori tuottaa noin puolet aikuisväestön palveluista.

2 LUKU: TERVEYDENHUOLLON PALVELUJEN JÄRJESTÄMINEN

Esitetty rakennemalli vaikuttaa vielä varsin moniportaiselta ja osin sekavalta. Selkeämpää olisi, jos koko maassa olisi yksi rakennemalli, jota voidaan soveltaa paikallisten olosuhteiden mukaan. Jos tähän ei mm. vielä keskeneräisen PARAS-uudistuksen vuoksi ole mahdollisuutta, tulee tavoitteena olla sellaiset rakenteet, jotka mahdollistavat hyvin toimivat prosessit. Lisäksi vaarana on, että uudistuksien jälkeenkin väestöpohjat jäävät liian pieniksi, jotta lakiuudistuksen monet hyvät tavoitteet saataisiin toteutettua.

6 § Yhteistoiminta-alueen vastuu
Tässä pykälässä säädettäisiin, että yhteistoiminta-alue vastaa kansanterveystyöstä. Esityksestä ei saa täyttä selvyyttä, miten 4 §:ssä säädettävä kunnan vastuu perusterveydenhuollon ja erityisesti erikoissairaanhoidon järjestämisestä toteutuu silloin, jos kunta muodostaa yhteistoiminta-alueen muiden kanssa.

7 § Terveyspiiri
Suun terveydenhuollon erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisen näkökulmasta on uhkana, että liian pienen väestöpohjan terveyspiireissä ei ole riittävästi erikoishammaslääkäreitä, jolloin tarpeellista perustason erikoissairaanhoitoa ja erikoissairaanhoitoa ei voida toteuttaa.
Hammaslääkäriliitto esittää, että lakiin ja sen perusteluihin kirjoitetaan selkeämmin, että myös suun terveydenhuollossa hoitoketjut tulee saada käytännössä toimiviksi. Jos terveyskeskuksessa ei ole riittävää eri erikoisalojen osaamista, yksi mahdollisuus palvelujen järjestämiseen on ylläpitää alueellista vastaanottoa/toimintayksikköä, jossa voidaan tuottaa kaikkien erikoisalojen palveluja joko omana toimintana tai ostopalveluna. Riittävien erikoishammaslääkäripalvelujen järjestäminen edellyttää hyvää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa.

10 § Erityisvastuualueiden tehtävät ja työnjako
Hammaslääkäriliitto esittää lisättäväksi 1 momenttiin sanan hammaslääketieteellisistä.

11 § Kansanterveystyön yhteistyösuunnitelma
Hammaslääkäriliitto esittää lisättäväksi perusteluihin (sivu 117, 2 mom.) suun terveydenhuollon muusta terveydenhuollosta poikkeavan tilanteen lyhyen kuvauksen. Suun terveydenhuollossa tarpeelliseksi todettu hoito voi jäädä potilaalta kokonaan saamatta, koska perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ulottuvien erikoishammaslääkäritasoisten palveluketjujen rakentaminen on jäänyt kesken. Erityinen ongelma on hoidon järjestäminen potilaalle, jonka hoito edellyttää erikoishammaslääkärin osaamista, mutta erikoissairaanhoitoon pääsyn kriteerit eivät täyty. Tähän tulee saada aikaan muutos, sillä myös näiden palvelujen riittävyys on kunnan järjestämisvastuun piirissä.
Väestön ikääntymisen ja hampaallisen väestönosan kasvun myötä hammas- ja suusairauksien hoidon tarve on kasvanut, mikä on lisännyt erikoishammaslääkärin hoidon ja erikoissairaanhoidon tarvetta kaikilla erikoisaloilla: suu- ja leukakirurgiassa, oikomishoidossa ja kliinisessä hammashoidossa. Tämä hoidon tarve kasvaa jatkuvasti. Samanaikaisesti hammaslääkäri- ja erikoishammaslääkärien määrä vähenee.
Kaikissa terveys- ja sairaanhoitopiireissä tulee olla mahdollista saada kaikkien hammaslääketieteen erikoisalojen palveluja. Lisäksi tulee kehittää perustason erikoissairaanhoidon järjestelmä myös suun terveydenhuoltoon. Tämä edellyttää yksityissektorin mukanaoloa, koska suuri osa muutoinkin vähistä erikoishammaslääkäreistä toimii yksityissektorilla.

14 § Tilaaja-tuottaja-malli
Hammaslääkäriliitto esittää perusteluihin (sivu 119) kirjattavaksi seuraavat asiat:
- Palveluja ulkoistettaessa tulee korostaa kunnan ja tilaajaorganisaation vastuuta potilaan terveydentilan kannalta järkevän ja hyvän hoidon periaatteita noudattavan hoitokokonaisuuden tilaajana.
- Kunnalla on tilaajana vastuu väestön palvelutarpeen arvioimisesta.
- Suun terveydenhuollon palvelutarjoajina on paljon pieniä yksiköitä, minkä vuoksi tilaukset tulee suhteuttaa pienten yksiköiden kapasiteettiin tuottaa palvelut.
- Tuottajien valintakriteerien on oltava läpinäkyviä.
- Kunnan oman tuotannon kustannusten tulee olla läpinäkyviä.

16 § Terveydenhuollon toimintaedellytykset
Hammaslääkäriliitto esittää huomioitavaksi, että kunnan ei tarvitse itse tuottaa palveluja, mikä vaikuttaa resurssitarpeeseen. Riittävät henkilöstöresurssit tulee edellyttää myös muilta tuottajilta.
Hammaslääkäriliitto esittää 1 momentin perusteluihin mainintaa, että suun terveydenhuolto ja sen kehittämistyö tulee pitää yhtenä kokonaisuutena.

17 § Terveyden edistäminen
Työryhmä on tehnyt hyvän esityksen keskeisestä asiakokonaisuudesta. Erityisen positiivista on mietinnössä ja lakiehdotuksessa esitetty poikkihallinnollisuus, kattaen koko kansanterveystyön ja muut hallinnonalat. Hammaslääkäriliitto kantaa kuitenkin huolta siitä, osataanko kuntien suunnitelmissa ottaa riittävästi huomioon kansanterveystyön eri osa-alueet, esimerkiksi suun terveydenhuolto. Siksi Hammaslääkäriliitto esittää pykälään ja/tai perusteluihin kirjoitettavaksi, että suunnitelman tulee kattaa kaikki kansanterveystyön osa-alueet.

19 § Laatu ja potilasturvallisuus
Hammaslääkäriliitto esittää pohdittavaksi, kenen vastuulla on suunnitelman laadinta ja sen seuranta, jos palvelut on kokonaan ulkoistettu.

23 § Täydennyskoulutusvelvoite
Hammaslääkäriliitto esittää työnantajan täydennyskoulutusvelvoitteen tiukennusta seuraavasti: työnantajan kustantaman täydennyskoulutuksen minimimäärän tulee hammaslääkärien ja lääkärien osalta olla 10 päivää/vuosi; ammatillisesta kehittymisestä ja täydennyskoulutuksen toteuttamisesta tulee laatia suunnitelma; velvoitteen toteutumista tulee voida seurata reaaliajassa.
Velvoitteiden tulee koskea myös niitä palvelujen tuottajia, joilta kunta ostaa palveluja.

24 § Potilastietojen käsittely
Hammaslääkäriliitto esittää perusteluihin kirjattavaksi, että potilasturvallisuuden vuoksi potilaan hoidossa tarpeellinen tieto tulee aina olla hoidosta vastaavan terveydenhuollon ammattihenkilön käytettävissä.

3 LUKU: LÄHIPALVELUT

29 § Neuvolapalvelut
Hammaslääkäriliitto esittää lisättäväksi pykälään mukaan lukien suun terveydenhuolto.
Hammaslääkäriliitto esittää lisättäväksi perusteluihin (sivu 126), että ravitsemusneuvonnalla voidaan vähentää myös suun sairauksien ilmaantuvuutta. Lisäksi Hammaslääkäriliitto esittää, että perusteluihin lisätään hammas- ja suusairauksien ehkäisystä.

30 § Kouluterveydenhuolto
Hammaslääkäriliitto esittää lisättäväksi 3 momenttiin hammaslääkärin ja erikoishammaslääkärin.

38 § Suun terveydenhuolto
Hammaslääkäriliitto esittää, että perusteluihin kirjoitetaan tarkemmin suun terveydenhuollon palvelurakenteen kokonaisuudesta ja strategisesta kumppanuudesta puolet aikuisten palveluista tuottavan yksityissektorin kanssa. Nyt perusteluissa todetaan seuraavaa: "Väestön suun terveyden edistäminen sisältyy suunnitelmallisena suun terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen. Lisäksi terveyden edistäminen sisältyy kaikkiin hoitokäynteihin. Suun terveydenhuollon palvelut järjestetään lähipalveluina."
Hammaslääkäriliitto esittää, että sinänsä erittäin tärkeä terveyden edistäminen otetaan pois tästä yhteydestä, koska tämä periaate esitetään jo 17 §:ssä, jossa käsitellään terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koko terveydenhuollossa. Terveyden edistäminen esimerkiksi osana lyhytkestoista ensiapukäyntiä tai kirurgista toimenpidettä on kohtuuton laintasoinen vaatimus toteutettavaksi.
Hammaslääkäriliitto esittää, että perusteluihin korjataan: suun perusterveydenhuollon palvelut järjestetään lähipalveluina.
Hammaslääkäriliitto esittää erikseen kirjattavaksi, että myös tarpeellinen hammas- ja suusairauksien perustason erikoissairaanhoito ja erikoissairaanhoito tulee järjestää.
Hammaslääkäriliitto esittää tässä tai 56 §:ssä säädettäväksi, että suun terveydenhuollossa hammaslääkärin tarpeelliseksi määrittelemän hoidon tai hoitojakson tulee valmistua hammaslääketieteellisesti arvioituna kohtuullisessa ajassa.

4 LUKU: ALUEELLISET PALVELUT

45 § Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö
Hammaslääkäriliitto pitää yhteistyön lisäämistä hyvänä asiana, jos näin saadaan nykyistä paremmin turvattua potilaalle kaikki tarpeellinen erikoishammaslääkärin osaamista edellyttävä hoito joko terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Esityksessä ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota suun terveydenhuollon erityispiirteisiin.
Hammaslääkäriliitto esittää, että 1 momentin perusteluihin lisätään hoitoon lähettämisen osalta, että lähettäjänä voi olla myös hammaslääkäri.
Riittävien palvelujen järjestämisen esteenä tai ainakin isona ongelmana on erikoishammaslääkärien pieni määrä, ks. lausunnon kohta Yleistä. Erityisesti kliininen hammashoito osa-alueineen on mahdotonta jalkauttaa sairaaloista perusterveydenhuollon yksiköihin.

47 § Terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden edistäminen alueellisesti
Sinänsä hyvä asia, että terveyttä on edistettävä kaikissa hoitoprosesseissa. Näin tiukasti ei säädetä kansanterveystyön puolella.

48 § Opetusterveyskeskustoiminta
Hammaslääkäriliitto pitää hyvänä opetusterveyskeskustoiminnan kehittämistä myös suun terveydenhuoltoon ja pitää tärkeänä varmistaa, että opetusterveyskeskusverkostosta luodaan riittävän kattava ja että se koordinoidaan muun terveydenhuollon vastaavan toiminnan kanssa. Opetusterveyskeskusten perustamisella ei pidä sulkea pois muiden terveyskeskustoimipisteiden opetusmahdollisuutta ja -velvoitetta edellyttäen, että yhteisesti sovitut ja riittävät laatukriteerit täyttyvät.
Opetusterveyskeskustoiminta tulee nähdä laajemmin myös alueen täydennyskoulutusta antavana yksikkönä, kuten pykälän ensimmäisessä momentissa todetaan. Perusteluteksti on kuitenkin osittain ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa.
Hammaslääkäriliitto esittää, että perusteluosassa mainitaan myös hammaslääketieteellinen opetus.
Hammaslääkäriliitto esittää, että suun terveydenhuollon osalta ei kirjata ensisijaiseksi tavoitteeksi opettaa terveyskeskustyötä, vaan todetaan ensisijaisen tavoitteen olevan kehittää niitä kliinisiä valmiuksia, joita yleishammaslääkäri tarvitsee.
Yliopiston opettajan sivuvirkamahdollisuus on kannatettava ehdotus. Sivuvirkamahdollisuus tulee olla myös terveys- ja sairaanhoitopiireissä sekä erityisvastuualueilla. Hammaslääkäriliitto esittää tämän lisäämistä lakiesitykseen.
Opetuksen laatu on varmistettava huolehtimalla opettajien pätevyydestä ja riittävyydestä. Opettajien palkkausjärjestelmän on oltava yhtenäinen ja kannustava. Myös muissa terveyskeskustoimipisteissä kuin nimenomaisissa opetusterveyskeskuksissa opetustehtävissä toimivien asemasta on huolehdittava.
Hammaslääkäriliitto toteaa kustannusten korvauksesta, että lakiehdotuksen 7. luvussa käytetään ilmaisua "korvaa kustannukset...", mutta 48 §:ssä mainitaan vain, että opetusterveyskeskustoiminnan tukemiseksi suoritetaan valtion varoista korvausta niihin kustannuksiin, jotka aiheutuvat vaativista asiantuntijapalveluista ja tutkimustoiminnasta. Hammaslääkäriliitto esittää, että koulutustehtävästä aiheutuvat kustannukset tulee korvata täysimääräisenä.

§ 49 Opetusterveyskeskuksen täydennyskoulutus
Hammaslääkäriliitto esittää pykälän otsikon muuttamista esimerkiksi muotoon Täydennyskoulutus opetusterveyskeskuksessa.

5 LUKU: ERITYISTASON PALVELU

52 § Erityisvastuualueen tehtävät
Hammaslääkäriliitto esittää 1 momentin ensimmäistä lausetta muutettavaksi seuraavasti: erityisvastuualueen tulee järjestää lääketieteellinen ja hammaslääketieteellinen erityistason sairaanhoito.
Perusteluissa todettu velvoite tutkimus- ja kehittämistoiminnan huolehtimisesta on suun terveydenhuollon osalta toteutunut puutteellisesti. Hammaslääkäriliitto esittää ensimmäisen momentin perustelut kirjoitettavaksi sellaiseen muotoon, että siitä selviää periaatteen koskevan sekä lääketiedettä että hammaslääketiedettä.

6 LUKU: HOITOON PÄÄSY

54 § Potilaan valinnanvapaus
Hammaslääkäriliitto toteaa, että esitetty periaate on hyvä uudistus suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. On toivottavaa, että pitkäaikaisten hoitosuhteiden merkitys korostuu, ja niitä voidaan taas luoda myös terveyskeskushammaslääkärien ja heidän potilaidensa välille. Pitkäaikaisten omahammaslääkärityyppisten hoitosuhteiden etuna on sekä hammaslääkärin että potilaan parempi sitoutuminen hoitoon, jolloin voidaan esimerkiksi välttyä niukkoja resursseja vieviltä hoitojen uusimisilta. Hammaslääkärimäärän väheneminen ja hammaslääkärien vilkastunut työpaikkojen vaihtaminen voivat vaikeuttaa valinnanvapauden käytännön toteuttamista.
Potilaan valinnanvapautta laajennettaessa tulee vielä tarkemmin pohtia, kulkevatko hoitoon pääsyn aikarajat käsi kädessä valinnanvapauden kanssa, ja miten esimerkiksi kuntien välinen rahaliikenne järjestetään.
Hammaslääkäriliitto esittää perusteluissa kuvailtavaksi, että suun terveydenhuollossa valinnanvapaus on sikäli muusta terveydenhuollosta poikkeavaa, että peruspalveluista puolet tuotetaan yksityissektorilla, jossa potilas yleensä aina itse valitsee hoitavan hammaslääkärin. Suun terveydenhuollossa valinnanvapaus tulisi ulottaa koskemaan koko toimialaa, jolloin potilas voisi valita terveyskeskuksen ja yksityissektorin välillä.
Hammaslääkäriliitto esittää, että kolmanteen momenttiin lisätään sana hammaslääkäri.

55 § Kiireellinen hoito
Hammaslääkäriliitto toteaa, että suun terveydenhuollon osalta ei ole mahdollista eikä tarpeellista ylläpitää ympärivuorokautista päivystystä erityisvastuualuetasoa lukuun ottamatta. Hammaslääkäriliitto esittää tämän huomioimista pykälää ja sen perustelutekstiä muotoiltaessa.

56 § Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy
Hammaslääkäriliitto esittää, että potilaan hoidon tarpeen perusteella laadittu hoitosuunnitelma tulee toteuttaa kohtuullisessa ajassa, ks. 38 §.
Hammaslääkäriliitto esittää toiseen momenttiin sen keskivaiheille lisättäväksi sanat tai hammaslää-ketieteellisesti.

57 § Erikoissairaanhoidon hoitoon pääsy
Hammaslääkäriliitto esittää, että lisätään sana erikoishammaslääkäri.
Hammaslääkäriliitto esittää tarkempaa määritystä hoidon valmistumisesta kohtuuajassa.

59 § Odotusaikojen julkaiseminen
Odotusaikojen julkaisemista Hammaslääkäriliitto pitää hyvänä, mutta järjestelmän ja kriteerien täytyy olla selkeitä.

7 LUKU: OPETUS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN

64 § Valtion koulutuskorvaus
Hammaslääkäriliitto esittää, että EVO-korvaus maksetaan suoraan opetusterveyskeskukselle.

65 § Yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimustoiminnan rahoitus
Hammaslääkäriliitto ei kannata valtakunnallisen terveystieteellisen tutkimuksen lautakunnan perustamista eikä terveystieteellisen tutkimustoiminnan rahoituksen nykykäytännön muuttamista.

Suomen Hammaslääkäriliitto

Pirkko Grönroos, puheenjohtaja
Anja Eerola,  varatoiminnanjohtaja