Hammaslääkäriliitto pitää esitettyä lakia terveydenhuollon palvelusetelilaista lähtökohdiltaan hyvänä. Keskeisenä asiana on irrottaa setelin arvo kunnallisia maksuja säätelevästä asetuksesta. Ilman tätä ei asiassa olisi tullut oleellista muutosta nykylainsäädännön tuomiin, varsin rajoitettuihin mahdollisuuksiin. Pidämme tärkeänä, että perittävät palkkiot voivat muodostua vapaasti - kuten yksityisessä terveydenhuollossa kilpailulainsäädännön mukaan tapahtuukin.
Harkittaessa uutta lakia tulee kaikkien kolmen seikan toteutua: - Uuden mahdollisuuden tulee hyödyttää oikeasti potilaiden mahdollisuuksia saada tarpeensa mukaisia hoitopalveluja. On kaikki syy uskoa, että palvelusetelin lisäys nykyisiin mahdollisuuksiin osaltaan edistää tätä. - Järjestelmän täytyy olla sellainen, että se kiinnostaa kuntia . Nykyisiin ostopalveluihin kilpailutuksineen liittyy monia byrokraattisia seikkoja, jotka hankaloittavat niiden käyttöä - Järjestelmän täytyy olla sellainen, että se on alalle toimiville yrittäjille kiinnostava .
Esitetty järjestelmä voi sitä olla, joskin lainsäädäntö jättää auki monia käytännön seikkoja. Lähtökohtaisesti näemme, että hammashoidon palveluissa tulisi kaikkien laillistettujen hammaslääkärien olla kelpoisia tarjoamaan palveluja, kuten esimerkiksi muistiossakin kuvatussa Helsingin hammashoidon palvelusetelissä. Kuntien listaus alueen palveluntuottajista voi olla tätä periaatetta täydentävä, aivan kuten Helsingissä on käytännössä toimittukin.
Kunnan tuen sitominen sen oman toiminnan kustannuksiin on mielestämme keskeisen hyvä oivallus. Se osaltaan takaa palvelusetelin arvon kohtuullisuuden potilaalle ja samalle se edesauttaa hallitusohjelman hyvää tavoitetta julkisen palvelun kustannuksien saamiseksi läpinäkyväksi. Potilaan mahdollisuus kieltäytyä setelistä turvaa osaltaan hänen asemansa.
Samalla on korostettava, että palveluseteli ei kuitenkaan ole mikään kaiken kattava ratkaisu suun terveydenhuollon ongelmiin. Kertaluonteiset toimenpiteiden ostot eivät välttämättä edistä ennaltaehkäisyyn painottuvaa säännöllistä kokonaishoitoa. Lisäksi ostettavan palvelun tarkka määrittäminen hammashoidossa merkitsee yleensä potilaan tutkimista niin terveyskeskuksessa kuin uudestaan yksityisvastaanotolla. Ehkä tähänkin olisi kehitettävissä käytäntöjä, jolla joustavuutta ja kustannustehokkuutta voidaan lisätä. On silti selvää, että hammashoito on yksi niistä terveydenhuollon aloista, joihin palveluseteli voi sopia. Tärkeää onkin, että alan edustajat ovat mukana työryhmän visioimassa kehittämishankkeessa, jossa osin raakilevaiheessa olevaa ideaa jalostetaan käytäntöön sopivaksi.
Suomen Hammaslääkäriliitto
Pirkko Grönroos, puheenjohtaja Matti Pöyry, toiminnanjohtaja
