Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2008

Sosiaali- ja terveysministeriölle 

3 §
Pykälän toisen momentin poistaminen on onnistunut ratkaisu ja vähentää pienin resurssein toimivan yksikön tarpeetonta byrokratiaa.

8 §
Vaatimus lähetteen toimittamisesta kiireettömissä tapauksissa vuorokauden sisällä on liian tiukka. Esimerkkinä voidaan ajatella vaikkapa lauantaina annettua hoitoa, jossa uuden säädöksen mukaan lähete pitäisi toimittaa sunnuntaina. Vuorokauden aikaraja ei sovi myöskään yhteen sen kanssa, että sanelun osalla on kolmen vuorokauden purkuaika - entä jos lähete tehdään sanelemalla? Esitämme yhden vuorokauden korvaamista kolmella vuorokaudella.

9 §
Pykälän mukaan jokaisen toimintayksikön ja ammattihenkilön on pidettävä potilaistaan potilaskertomusta. Potilaskertomuksen tulee olla pykälän mukaan alkuperäinen ja sitä ei saa korvata valokopiolla. Säännöksen noudattaminen on vaikeaa ja epäkäytännöllistä sellaisissa tilanteissa, joissa potilasasiakirjat on liitetty yhteisesti ylläpidettyyn rekisteriin ja potilasta on hoitanut useampi itsenäinen ammatinharjoittaja, joista kukin on tehnyt merkintöjä asiakirjoihin. Tällaisissa tapauksissa itsenäisen ammatinharjoittajan poistuessa yhteisvastaanotolta, täytyy jokaisella potilasta hoitaneella lääkärillä/hammaslääkärillä olla kopio potilasasiakirjoista. Ei voida ajatella, että paperisesta potilaskertomuksesta leikeltäisiin irti kunkin lääkärin/hammaslääkärin tekemät merkinnät näille jaettavaksi. Kyseisenlaisessa tilanteessa siis säilytysvelvollisuus ja alkuperäisyyden vaatimus ovat ristiriidassa.

12 §
Termi "hammaspaikka-aineista" ei ole ammattikieltä, parempi olisi termi "hampaiden täytemateriaaleista". Se on sikälikin parempi, että "täytemateriaali" pitää sisällään kaikki hampaaseen asetettavat materiaalit, esim juuritäytemateriaalit, jotka tulee kirjata. Termi "hammaspaikka-aine" tarkoittaa vain hampaan näkyvän osan materiaaleja.

22 §
Käytännön soveltamistoiminnassa on säilyttämisvelvollisuuden kohdentaminen ollut epäselvää tilanteissa, joissa terveydenhuollon ammattihenkilö on vuokrasuhteessa toimintayksikköön. Näitä kysymyksiä varten olisi syytä kohdistaa vastuu selkeästi siten, että itsenäisesti ammattia harjoittava terveydenhuollon ammattihenkilö on aina itse vastuussa potilasasiakirjojensa säilyttämisestä, kuten STM:n potilasasiakirjojen laatimista ja säilyttämistä koskevassa ohjeessa 2001:3 todetaan. Näin ei syntyisi vaaraa siitä, että vuokrahammaslääkäritoiminta potilasasiakirjojen säilytysvelvollisuutta silmällä pitäen tulkitaan vuokranantajan toiminnaksi ja potilasasiakirjat vuokranantajan säilytysvelvollisuuden alaisiksi.

23 §
Pykälä sisältää vaatimuksen niiden potilasasiakirjojen ym. materiaalin, joiden säilytysaika on päättynyt, välittömästä hävittämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että lääkärillä/hammaslääkärillä pitäisi olla erillinen kirjanpito potilasasiakirjojen säilytysajoista ja tähän järjestelmään rakennettuna mekanismi, joka hälyttäisi lääkärin/hammaslääkärin hävittämään asiakirjat välittömästi niiden vanhennuttua. Vaatimus on käytännön toiminnassa mahdoton toteuttaa, etenkin kun se tulevaisuudessa tulee koskemaan vain niitä vastaanottoja, joiden potilasasiakirjojen pitkäaikaissäilytys on toteutettu muuten kuin sähköisesti, käytännössä siis paperikorteilla. Käytännöllisempää olisi säätää potilasasiakirjojen hävittämiseen esim. kahden vuoden määräaika, jolloin lääkäri/hammaslääkäri voisi laillisesti joka toinen vuosi inventoida potilasrekisterinsä ja hävittää vanhentuneen materiaalin.

Säilytysajoista

Säilytysaikojen yksinkertaistaminen on tervetullut muutos. Toisaalta säilytysajan muuttaminen potilaan elinajaksi ja sitä seuraaviksi 12 vuodeksi tarkoittaa käytännössä sitä, että suuri osa potilasasiakirjoista säilytetään lääkärin/hammaslääkärin koko elinajan. Lisäksi lääkäri/hammaslääkäri ei useinkaan saane tietoa potilaansa kuolemasta, joka oli otettu aiemmassa asetuksessa huomioon toissijaisella säilytysajalla. Olisi syytä tarkastella mahdollisuutta lyhentää säilytysaikoja, jotta potilasasiakirjat olisi tosiasiallisesti mahdollista säilyttää asetuksen vaatiman ajan.

Suomen Hammaslääkäriliitto

Matti Pöyry, toiminnanjohtaja
Heikki Kuusela, lakimies