31.3.2003: Lausunto STM:lle Kansaneläkelaitoksen esityksestä lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteiden tarkistamisesta
Helsingissä 31. päivänä maaliskuuta 2003
Toteamme aluksi, että lausuntopyyntö koski vain Kansaneläkelaitoksen esitystä lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteiden tarkistamisesta. Haluamme kuitenkin käsitellä aihetta laajemmin koko suun terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden kannalta.
Palautustaksan tarkistaminen lain tarkoittamalle tasolle Suun terveydenhuollon kokonaisuudistuksen tavoitteena oli, että kaikilla suomalaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet saada yhteiskunnan tukemia suun terveydenhoidon palveluja. Tämä tavoite voi toteutua vain siten, että terveyskeskusten antamien palvelujen lisäksi otetaan huomioon myös yksityishammaslääkäreiden antamat palvelut. Tähän samaan asiaan kiinnitti huomiota myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kokonaisuudistusta koskevassa mietinnössään (StVM 34/2000 vp). Valiokunta piti tärkeänä, että uudistus toteutuisi tasapainoisesti siten, että kilpailu kunnallisen ja yksityisen sektorin välillä toteutuu ja että asiakkaalla on mahdollisuus valita hoitopaikkansa.
Uudistuksen hallittu toteutus sekä väestön ja potilaiden tasapuolinen kohtelu edellyttävät, että yhteiskunnan tuki on likimain yhtä suuri hoitopaikasta riippumatta. Uudistuksesta tähän mennessä saadut kokemukset osoittavat, että erityisesti suurissa kaupungeissa terveyskeskuksilla ei ole mahdollisuuksia vastata kaikkien sieltä nyt hammashoitoa haluavien perushoidosta.
Hammaslääkäriliitto toteaa, että edellä todettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sairausvakuutuksen palautustaksan saattamista lain tarkoittamalle 60 %:n tasolle. Tämänkin jälkeen terveyskeskuksen antama hoito säilyy potilaalle edullisempana yhteiskunnan subventoidessa noin 2/3:lla hoidon todellisia kustannuksia.
Hammaslääkäripalkkioiden palautustaksaa on viimeksi tarkistettu vuonna 1989. Hammaslääkäriliitto esittää, että korvaustasoa tarkistetaan vuosittain, jotta nykyisenlaista jälkeenjääneisyyttä ei pääsisi jatkossa syntymään.
Purentakyvyn kannalta välttämätön irtoproteesihoito sv-korvauksen piiriin Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi edellä kerrotussa mietinnössään: "Proteettisen hoidon jättäminen sairausvakuutuskorvausten ulkopuolelle heikentää nimenomaan iäkkään väestönosan suun kokonaishoitoa, koska tässä ryhmässä suuri osa hoidon tarpeesta liittyy proteettiseen hoitoon. Protetiikan jättäminen korvattavuuden ulkopuolelle saattaa ohjata hoitoa esimerkiksi paikkaushoitoon silloinkin kun proteettinen hoito olisi hoidollisesti oikea ratkaisu. Rajauksesta saatavaa kustannussäästöä tulisi arvioida myös edellä mainitusta näkökulmasta. Koska rajaus on tässä vaiheessa tehty ensisijaisesti kustannussyistä, valiokunta pitää tarpeellisena, että rajoituksen poistamismahdollisuuksia tulee lähivuosina tarkastella uudelleen. Tämä on erityisen perusteltua sen vuoksi, että proteettisen hoidon tarve on suuressa määrin sidoksissa henkilön ikään ja hoidon rajaaminen korvausten ulkopuolelle on epätasa-arvoistavaa terveyspolitiikkaa."
Hammaslääkäriliitto esittää sairausvakuutuslain tarkistamista siten, että ainakin purentakyvyn kannalta välttämätön irtoproteesihoito otetaan korvauksen piiriin.
Potilaan tutkimuksen korvaus ilman vuosittaista rajausta Tällä hetkellä hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden tutkimus korvataan enintään kerran kalenterivuodessa. Hammaslääkäriliitto esittää tämän rajauksen poistamista. Rajauksesta saatava säästö on marginaalinen eikä sille ole terveydellisiä perusteita. Potilaan tarve päästä tutkimukseen ja hoitoon on yksilöllinen, eikä vastaavaa rajausta ole muussa terveydenhuollossa. Rajaus hankaloittaa Kelan valtakirjamenettelyä, koska hoitoyksiköissä ei voida aina tietää potilaan mahdollisia aikaisempia käyntejä muualla.
Hammaslääkärin määräämä fysikaalinen hoito sv-korvauksen piiriin Sairausvakuutus ei korvaa tällä hetkellä hammaslääkärin määräämää fysikaalista hoitoa, vaan hammaslääkärinkin toimialaan kuuluvien purentaelimen toimintahäiriöiden fysikaalinen hoito edellyttää lääkärin lähetettä. Nykykäytäntö merkitsee sitä, että potilaan on hammaslääkärin lisäksi käytävä lääkärillä saadakseen lähetteen hoitoon. Fysikaalinen hoito ei ole toimintahäiriöiden ensisijainen hoitomuoto, mutta joissakin tilanteissa sitä tarvitaan.
