Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2002

28.8.2002

Opetusministeriö
PL 29

00023 VALTIONEUVOSTO

Asia: Lausunto erikoishammaslääkärikoulutuksen työryhmän ehdotuksista

Suomen Hammaslääkäriliitto pitää tärkeänä sitä, että opetusministeriö on lähtenyt kehittämään erikoishammaslääkärikoulutusta. Työryhmän muistio ja esitykset antavat hyvän pohjan tähän.

On kuitenkin muistettava, että suun terveydenhuollossa toimiva perushoito on keskeisellä sijalla. Erikoishammaslääkärikoulutuksen kehittäminen ei saa johtaa siihen, että peruskoulutetun hammaslääkärin osaamisesta voitaisiin tinkiä. Päinvastoin myös peruskoulutuksessa annettavia kliinisiä valmiuksia pitää parantaa. Laajennettavaksi esitetty erikoistumiskoulutus sekä peruskoulutuksen turvaaminen edellyttävät opettajaresurssien vahvistamista.

Koulutuksen uudistaminen
Kuten työryhmä toteaa, koulutuksen uudistamisessa tulee lähtökohtana olla potilaiden ja terveysjärjestelmän tarpeet.

Työryhmän ehdotus siitä, että kaikkien erikoisalojen koulutuksessa tulee kehittää alakohtaiset rajat ylittävää, laajaa kliinistä näkemystä tuovaa osaamisesta, on kannatettava. Erikoisalojen pysymiseen entisinä ei ole huomautettavaa.

Hyvää on myös se, että muistiossa ja asetuksen muutoksessa on nostettu esille modernin pedagogiikan mukaiset henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat. Hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutuksen yhtenäistäminen lääkäreiden erikoistumiskoulutuksen kanssa on myös tärkeä tavoite. Koulutuksen sisäänoton kriteerit ja laajuus on säilytetty ennallaan, mikä voi johtaa siihen, että erikoishammaslääkärikoulutusta pidetään lyhyytensä vuoksi vähempiarvoisena kuin erikoislääkärikoulutusta.

Suu- ja leukakirurgian koulutuksen osalta pitäisi ehdotettua teksti kirjoittaa selkeämmin siten, että käytetään muotoa "koulutukseen voi hakeutua joko (tekstissä sekä) hammaslääkäri- tai lääkärikoulutuksen pohjalta".

Suupatologia ja hammaslääketieteellinen radiologia
Työryhmä esittää hammaslääketieteellistä diagnostiikkaa uudeksi painotusalaksi korvaamaan suupatologian, hammaslääketieteellisen radiologian ja hammaslääketieteellisen mikrobiologian. Näiltä osin ehdotusta on tarpeen selkiyttää siten, että koulutus johtaa jompaankumpaan näistä aloista, ei molempiin. Eli suupatologiaan tai radiologiaan erikoistuvat voivat kouluttautua täydet kolme vuotta omaan spesifiin alaansa. Mikrobiologinen diagnostiikka omana painotusalana vaikuttaa tarpeettomalta.

Moniammatillinen johtamiskoulutus
Hammaslääkäriliitto kannattaa työryhmän ehdotusta hallinnon pätevyyden koulutuksen kehittämistä moniammatilliseksi johtamiskoulutukseksi. Tärkeää on, että tähän johtamiskoulutukseen voi hakeutua myös perustutkinnon suorittanut hammaslääkäri toisin kuin nykyiseen hallinnon pätevyyteen, johon on edellytetty erikoishammaslääkärin tutkintoa.

Erikoishammaslääkärien koulutusmäärät
Työryhmän ehdotukset erikoishammaslääkärien koulutusmäärien lisäämisestä ovat perusteltuja. Myös koulutuksen hajauttaminen pienempiin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin on tärkeää, jotta voidaan turvata erikoishammaslääkäripalvelujen saanti myös yliopistosairaaloiden ulkopuolella. Kannatamme työryhmän ehdotusta yliopistojen välisen yhteistyön kehittämisestä erityisesti pienten painotusalojen koulutuksessa. Resurssien järkevän käytön ohella se turvaa myös koulutuksen laatua.

Hammaslääkärien koulutusmäärät
Hammaslääkärien peruskoulutukseen on viime vuosina otettu noin 83 opiskelijaa. Määrää on pidettävä riittävänä edellyttäen, että koulutuksessa olevat myös valmistuvat. Työryhmä on ehdottanut, että erikoistumismääriä on lisättävä. Lisäksi se esittää, että peruskoulutusmääriä lisätään vastaavalla määrällä (30-40) hammaslääkäritarpeen tyydyttämiseksi. Hammaslääkäriliiton mielestä peruste on oikea, mutta laskukaava väärä. Kompensointi on laskettava lisääntyneen erikoistumiskoulutuksen vuosittain koulutukseen siirtyvien henkilöiden mukaan, jolloin kompensointitarve on vain noin kolmasosa työryhmän esittämästä määrästä.

Taloudelliset vaikutukset
Erikoishammaslääkäreiden kouluttaminen on luonteensa johdosta kallista. Tämä tosiasia on otettava huomioon yliopistojen resurssoinnissa. Erikoistumisvirkoja tarvitaan myös terveyskeskuksiin ja sairaaloihin eikä 1 010 euron korvaus kata kasvaneita kustannuksia. Näillä edellytyksillä voi käydä niin, että kunnat eivät ole halukkaita perustamaan tarvittavia virkoja.

Koulutus evo-rahojen pitäisi olla korvamerkittyjä siten, että ne kohdistuisivat todella sinne, mistä koulutuksesta aiheutuvat kulut syntyvät.

Tutkintoasetuksen uudistaminen ja koulutusjärjestelyt
Uuden asetuksen tulisi olla sellainen, että se hyvinkin nopeasti muuttuvissa olosuhteissa antaisi mahdollisuuden koulutuksen joustavaan toteuttamiseen kuitenkin niin, että koulutuksen vastuuhenkilöt yliopistoissa säilyttävät ensikädessä mahdollisuuden määritellä koulutuksen tavoitteet, yksityiskohtaisen toteuttamistavan ja sisältöjen painotukset.

Asetuksessa koulutus tulisi saattaa pituudeltaan lääkäriasetuksen mukaisesti viisivuotiseksi eli kolme vuotta erikoiskoulutusta ja kaksi vuotta yleiskoulutusta. Uusittu säädös antaisi mahdollisuuden ottaa erikoistuvia teoreettiseen koulutukseen aikaisemmin kuitenkin säilyttäen vaatimuksen riittävästä kokemuksesta perushammaslääkärin työssä.

Vaatimus puolen vuoden kouluttautumisesta perusterveydenhuollossa on myös kannatettava, koska se varmistaa monipuolisen näkemyksen palvelujärjestelmästä. Palvelu tulee voida suorittaa myös erikoistumisen aikana. Muussa tapauksessa siihenastisen uransa yksityishammaslääkärinä tehneet jäisivät käytännössä haun ulkopuolelle. Asetuksen muutoksella poistuu myös ongelma suu- ja leukakirurgian koulutukseen pääsyn eriaikaisuudesta.

Näillä muutoksilla annettaisiin siis mahdollisuus - ei velvollisuus - koulutuksen erilaiselle rytmittämiselle erikoistujien taustan ja myös esim. perhetilanteiden mukaan. Tällöin yleiskoulutusta voitaisiin hankkia aiempaa tarkoituksenmukaisemmin koulutuksen kannalta, eikä kahden vuoden (käytännössä sisällöltään hyvin vaihteleva) päätoimisuus olisi ainut kriteeri.

Asetuksen 5 §:ssä Tutkinnon suorittaminen nykymuotoisen pedagogian mukainen oppimiskäsitys on jäänyt ulos kirjoittamatta yhtä hyvin kuin lääkäriasetuksessa. Asetuksessa tulisi kohdassa 1) käyttää muotoa "osallistuttava kouluttajan ohjaamana vahvistettuun henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen". Tämä muotoilu nostaa esille kouluttajan roolin ja mahdollistaa sen, että kouluttajat voivat ottaa huomioon koulutettavien erilaiset taustat koulutuksen laajuutta ja painotuksia määriteltäessä. Erittäin hyvää on ettei lääkäriasetuksen mukaisia tuntimääriä ole otettu asetukseen.

Yllä oleva muotoilu antaa mahdollisuuden myös siihen, että palveluja voidaan suorittaa valtakunnallisesti myös yliopistojen ulkopuolella silloin, kun se ohjauksen kannalta on mahdollista näin tehdä. Ovia ei saisi tällä hetkellä sulkea mihinkään suuntaan vaan asetuksen tulisi antaa mahdollisuus mahdollisimman tarkoituksen mukaiseen ja joustavaan erikoistumiskoulutuksen toteuttamiseen.

Tulemme tarvitsemaan hyviä erikoistumiskoulutettavia, joita saadaan sijoittumaan jatkossa eri puolille maata. Asetuksella tulee tarjota mahdollisimman laajat mahdollisuudet erikoitujien sisäänottoon ja heidän koulutuksensa järjestämiseen siten, että kouluttajilla säilyy koulutusvastuun mukana mahdollisuus opintojen laadunvalvontaan.

Suomen Hammaslääkäriliitto ry

Liisa Luukkonen
puheenjohtaja

Matti Pöyry
toiminnanjohtaja