14.6.2002: Lausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle raportista "Koulutus-EVON:n käytön selvitys ja ehdotukset korvausjärjestelmän tarkistamiseksi"
14.6.2002
Sosiaali- ja terveysministeriö Kirjaamo PL 33 00023 VALTIONEUVOSTO
Asia: Lausunto raportista "Koulutus-EVO:n käytön selvitys ja ehdotukset korvausjärjestelmän tarkistamiseksi"
Suomen Hammaslääkäriliitto pitää suosituksia koulutus-EVO:n käytön ja sen raportoinnin läpinäkyvyydestä kannatettavina. Erityisen tärkeää on, että EVO-rahat ovat korvamerkittyjä ja kohdistuvat todella sinne, missä koulutuksesta aiheutuvat kustannukset syntyvät. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun erikoistumiskoulutusta tullaan yhä enemmän hajauttamaan keskussairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Myös niissä ohjaajina toimiville erikoishammaslääkäreille tulee antaa mahdollisuus oman tieto-taitotasonsa ajan tasalla pitämiseen.
Kannatamme työryhmän ehdotusta, että sosiaali- ja terveysministeriö selvittää lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta kuntayhtymille aiheutuvat suorat ja epäsuorat kustannukset ja saattaa korvaustason vastaamaan todellisia kustannuksia. Todettakoon, että vastaavan periaatteen tulee koskea myös kuntien kustannuksia, vaikka tätä ei raportissa erikseen mainitakaan. Myös se on tärkeää, että tämän jälkeen EVO-korvaustaso sidotaan koulutuksen volyymiin ja kustannusindeksiin. Työryhmän esitys siitä, että peruskoulutuksessa koulutus-EVO:n korvauksen perusteeksi tulee aloittaneiden ja valmistuneiden määrän keskiarvo, on hyvä.
On tärkeää, että raportissa kuvataan koulutus-EVO:n tarkoituksen perusteet eli koulutusjärjestelmä luotettavasti. Raportin kappaleessa 2.2 lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kliininen perus- ja erikoistumiskoulutus on kuvattu epätarkasti painottamalla toisissa kohdin tutkinnon antajaa (yliopisto) ja toisaalla kliinisen koulutuksen suorituspaikkoja (terveyspalvelujärjestelmän eri tahot). Vastaavaa epätarkkuutta esiintyy myös kappaleessa 2.3: Tiedekuntien ja opetusministeriön tulosneuvotteluissa sovitaan tutkintomääristä, sisäänoton yliopistot voivat määritellä itsenäisesti sellaiseksi, että sillä varmistetaan sovitut tutkintomäärät.
Nämä epätarkkuudet ovat saattaneet vaikuttaa joissain tilanteissa asian käsittelyyn. Hammaslääkäreiden kliiniseen peruskoulutukseen kuuluva itsenäisen hoitotyön harjoittelu tapahtuu pääsääntöisesti terveyskeskuksissa. Helsingissä tämä tapahtuu Helsingin kaupungin yliopistoklinikalla ja Oulussa Oulun yliopistollisessa opetusterveyskeskuksessa. Oulussa huomattava osa perus-opetuksesta annetaan myös Oulun yliopistosairaalan hammas- ja suusairauksien klinikalla.
Hammaslääkäreiden kliininen peruskoulutus poikkeaa lääkäreiden vastaavasta koulutuksesta siinä, että hammaslääketieteen kandidaatit hoitavat potilaita ja harjoittelevat itsenäisesti tekemään toimenpiteitä eivätkä vain seuraa opettajien tekemiä toimenpiteitä. Tämä aiheuttaa sen, että henkilökohtaisen opetuksen määrä on huomattavasti suurempi samoin kuin opiskelijakohtaiset laitteisiin, materiaaleihin, tiloihin ja avustavaan henkilökuntaan kohdistuvat kustannukset kuin lääkärikoulutuksessa. Tämän vuoksi raporttia varten tehdyn selvitystyön aikana tehty esitys koulutus-EVO:n määräytymis-perusteen muutostarpeesta hammaslääketieteessä on aiheellinen ja tulee huomioida. Kyseessä ei ole vain jakokulman muutos vaan selkeä lisärahan tarve, joka tulee uudelleen arvioida nyt, kun hammaslääketieteen integraatiosta on kulunut muutama vuosi. Kan-natamme työryhmän esitystä, että yliopistot ja yliopistollista sairaalaa ylläpitävät kuntayhtymät selvittävät hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ja kehittävät sekä perus- että erikoishammaslääkärikoulutuksesta maksettavien korvausten keskinäisiä sopimuskäytäntöjä.
