13.12.2002: Lausunto puolustusvoimien terveydenhuollon ja yleisen terveydenhuollon yhteistyön kehittämistä selvittäneen työryhmän loppuraportista
Puolustusministeriö Osastopäällikkö Marco Krogars
Lausunto puolustusvoimien terveydenhuollon ja yleisen terveydenhuollon yhteistyön kehittämistä selvittäneen työryhmän loppuraportista
Puolustusvoimien lääkintähuollon kehittämishankkeessa esitetään muutoksia hammashuollon palvelujen tuottamiseen. Vaikka Suomen Hammaslääkäriliitolta ei jostain syystä ole pyydetty lausuntoa, haluamme esittää lausuntomme valmisteilla olevasta asiasta. Lausunto perustuu Puolustusvoimien lääkintähuollon kehittämisestä 15.11.2002 päivätyn loppuraportin tiivistelmään.
Kehittämishankkeessa on pyritty löytämään keinoja toiminnan taloudellisuuden tehostamiseen ja henkilöstövoimavarojen keskittämiseen pääasiassa ydintoimintoihin. Näihin katsotaan kuuluviksi tutkimus-, kehittämis- ja kokeilutoiminta sekä toiminnot, jotka liittyvät palvelusturvallisuuden ja -kelpoisuuden arviointiin, kenttälääkintään ja sotilaslääketieteeseen sekä kansainväliseen kriisienhallintaan. Ra-portissa todetaan lisäksi, että lääkintähuollon perustehtäviä ovat terveydenhuollon toiminnan varmistaminen perusvalmiudessa, valmiutta kohotettaessa ja sodan aikana.
Loppuraportissa esitetään, että kutsuntoja edeltävä terveyskeskuksen järjestämä kutsuntaikäisten terveystarkastus siirretään tapahtuvaksi 2-4 kk ennen varusmiespalvelukseen astumista, jolloin terveyskeskuksessa tehtäisiin lääkärintarkastus ja palvelukelpoisuusluokan tarkastus. Hoidon tarpeessa olevat ehdittäisiin hoitaa ennen varusmiespalvelun alkua. Suun ja hampaiden tutkimuksien ja hoidon osalta esitetään hyvin radikaalia toimintatavan muutosta siten, että tämä osa-alue jätetään kokonaan tutkimatta sekä ennen varusmiespalvelua että sen aikana.
Nykyisin puolustusvoimien oma terveydenhuoltojärjestelmä perustuu lakiin ja asetukseen terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa. Lain perusteella puolustusvoimat on velvollinen järjestämään terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Puolustusvoimien terveydenhuolto käsittää ter-veydenhoidon ja sairaanhoidon. Hampaiden ja suun hoito on osa terveydenhuoltojärjestelmää. Lain mukaan sairaanhoitopalveluja annetaan, kun sairaus, vamma tai vika on ilmennyt, todettu tai pahentunut palveluksen aikana tai kyseessä on asianomaisen palvelukseen astuessa todettu hoitoa vaativa sairaus, vamma tai vika, joka ei ole estänyt palvelukseen hyväksymistä. Mitään perusterveyteen kuuluvaa osa-aluetta ei siis voida lain perusteella jättää ulkopuolelle.
Raportti tekopyhästi esittää, että terveyskeskuslääkäri "suosittelisi" hammassairauksien hoidattamista ennen palvelukseen astumista. Raportti jättää kuitenkin mainitsematta, että hammashoito terveyskeskuksessa on maksullista 18 vuotta täyttäneille. Suosituksen toteutuminen olisi täysin sattumanvaraista. Ristiriitaista on myös se, että voitaisiin luopua hampaiden ja suun tutkimuksista, vaikka ydintoi-minnaksi katsotaan nimenomaan palveluskelpoisuuden arviointi.
Laki puolustusvoimien terveydenhuollosta velvoittaa tutkimukseen myös hampaiden ja suun osalta. Ilman tutkimusta ei terveydentilasta voi todeta mitään. Hoitoon hakeutumista ei voi eikä kannata jättää pelkästään potilaan omatoimisuuden varaan. Raportti kuitenkin käytännössä rajaisi hammashoidon vain ensiapuhoidoksi. Yleisimmät hammas- ja suusairaudet ovat infektiosairauksia, mutta siitä huolimatta ne ovat usein pitkällekin edettyään oireettomia. Hoitamattomina ne ovat riski yleisterveydelle. Vaikka nuorten suun terveys on parantunut, hammas- ja suuvaivat ovat edelleen yleisiä, ja suurin osa varusmiehistä käyttääkin hammaslääkäripalveluja. Tarve on siis todellista, sillä hammaslääkäriin ei mennä vain huvin vuoksi. Tähänkin asti on hoidettu vain oikeita, hoitoa vaativia hammas- ja suusairauksia. Tätä taustaa vasten raportissa esitetyt hammashoidon säästölaskelmat ovat epärealistisia.
Työryhmä esittää julkisen ja yksityisen terveydenhuollon kanssa tehtävän yhteistyön lisäämistä. Edellä mainituilla toimenpiteillä työryhmä on arvioinut hammaslääkärityövuosien vähenevän kymmenellä henkilötyövuodella nykyisestä, mikä käytännössä merkitsisi noin puolta puolustusvoimien nykyisestä hammaslääkärikapasiteetista. Ehdotettu yhteistyökumppanuus terveyskeskusten kanssa on vaikea järjestää, koska terveyskeskuspalvelujen kysyntä valtaosissa kuntia ylittää jo nyt tarjonnan. Koko väestö tuli yhteiskunnan tukeman hammashoidon piiriin 1.12.2002. Useat kunnat ovat joutuneet poliittisilla päätöksillä priorisoimaan, mille potilasryhmille hammashoitoa voidaan järjestää. Paine palvelujen järjestämiseen kohdistuu laitospotilaisiin, vanhuksiin ja vanhempiin aikuisryhmiin sekä maksut-tomaan hoitoon oikeutetuille. Varusmiesten etusijaistaminen edellyttäisi kansanterveyslain muutosta.
Puolustusvoimien terveydenhuollolla on ollut ja on myös tulevaisuudessa tärkeä merkitys puolustusvoimien päätehtävää tukevana toimintana, minkä vuoksi terveydenhuollon saatavuuteen ja riittävään resursointiin on kiinnitettävä huomiota jatkossakin. Hammashuolto on tärkeä osa puolustusvoimien terveydenhuoltoa. Nykyinen järjestelmä turvaa parhaiten nopean hoitoon pääsyn sekä palveluskelpoisuuden jatkuvan ylläpidon. Hammashuoltotoimintojen ylläpito varuskunnissa ja hammaslääkäreille annettava erityisolosuhteet huomioiva koulutus takaavat hammashuoltopalvelujen saannin ja erityisosaamisen, mitkä seikat etenkin sodan aikana ovat erittäin tärkeitä toimintavalmiuden ylläpitämiseksi.
Suomen Hammaslääkäriliitto pitää tärkeänä, että hampaiden ja suun terveyden- ja sairaanhoito kuuluu osana puolustusvoimien terveydenhuoltojärjestelmään, kuten puolustusvoimista annettu laki edellyttää. Puolustusvoimien omana toimintana järjestetty hammashuolto takaa parhaiten tehokkaan ja laadukkaan perus- ja eri-koishoidon koko maassa. Tavoitteena tulee olla hoidon saanti rauhan aikana ja erityisosaamisen varmistaminen poikkeuksellisissa olosuhteissa.
