Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2001

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on etsinyt vaihtoehtoisia malleja, joilla voitaisiin lisätä vanhuspalvelujen tarjontaa. Työryhmä esitti keväällä jättämässään muistiossa vapaaehtoista hoitovakuutusta, joka korvaisi yksityisiä hoitopalveluita. Se voisi olla julkisia palveluja täydentävä ja niitä tukeva tapa järjestää vanhuspalveluita.

Suomen Hammaslääkäriliiton mielestä on tärkeää kehittää uusia ratkaisuja vanhusväestön tarvitsemien palvelujen rahoituksen turvaamiseksi. Niin kuin hoitovakuutustyöryhmän toteaa, eläkeikäisen väestön määrä ja samalla vanhusväestön palvelujen tarve kasvaa olennaisesti vuoden 2005 jälkeen.

Suun terveydenhuollon palvelujen tarve vanhusväestössä tulee lisääntymään merkittävästi tulevina vuosina. On arvioitu, että parhaillaan on tapahtumassa parinkymmenen vuoden sisällä 30-kertainen lisäys vanhusten
hammashoidon tarpeessa. Tämä tilanne ei ole yleisesti tiedossa.

Vanhusiässä kyky hampaiden kotihoitoon heikkenee eikä yksilö enää pysty samalla tavalla kuin työikäisenä kantamaan vastuuta ja huolehtimaan suunsa terveydestä. Vanhenemisen myötä tapahtuvat fysiologiset muutokset, kuten syljen erityksen väheneminen, lisäävät hampaiden reikiintymistä. Myös muut
krooniset hammas- ja suutulehdukset yleistyvät. Aikaisemmin vanhusväestön hammashoito on ollut lähes yksinomaan irrotettavien koko- ja osaproteesien huoltoa. Jatkossa omien hampaiden säilymisen myötä hoidon tarve tulee moninkertaistumaan luonnonhampaiden ja niihin kiinnitettyjen rakenteiden vaatiessa ylläpitohoitoa. Kaikki tämä lisää ammattihenkilöiden osuutta suun terveyden ylläpitämisessä.

Hammaslääkäriliitto esittää, että suun terveydenhuollon palvelut otetaan mukaan rakenteilla oleviin ratkaisuihin yhtä lailla kuin muutkin terveyspalvelut. Suun terveydellä on osoitettu olevan monia yhteyksiä yleisterveyteen. Huonosti sopiviin hammasproteeseihin liittyy myös lisääntynyt syöpäriski. Purentakyvyn säilyminen on yksi keskeinen tekijä ravinnon nauttimisen ja riittävän ravitsemuksen tason kannalta. Yksilön mahdollisuudet omatoimiseen asumiseen ja kotona selviämiseen laskevat jyrkästi, mikäli kiinteää ravintoa ei pystytä nauttimaan. Vanhusväestön suun terveyden säilymisen tärkeyteen on kiinnittänyt huomiota myös Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta syksyllä 2000.