Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2000

Yleistä

Toimikunnan tausta-aineistossa on ansiokkaasti pyritty kuvaamaan yhteiskunnan eri osa-alueiden vaikutusta väestö- ja yksilötason terveyteen ja sen edistämiseen. Toimenpideosiossa on korostettu eri osa-alueiden yhteistyön merkitystä. Taustamuistio antaa näiltä osin hyvän pohjan jatkovalmisteluille. Jatkotyössä tulisi kuitenkin painottaa esitettyä enemmän myös keinovalikkoja ja niiden arviointiperusteita.

Tarkoituksena lienee laatia Eduskunnan hyväksyttäväksi asiakirja, jonka pohjalta tehdään tulevat terveydenhuoltoa koskevat ratkaisut. Asiakirja on näin ollen tärkeä linjauspaperi. Nyt esillä olevassa luonnoksessa ei ole arvioitu sitä, kuinka suuren osan terveydenhuollon menot voisivat tulevina vuosina bruttokansantuotteesta muodostaa. Tämä pohdinta tulisi lisätä asiakirjaan, koska näin luodaan raamit kehitykselle.

Tällä hetkellä terveydenhuoltomme eräänä keskeisenä ongelmana on resurssipula. Suomi käyttää terveydenhuoltomenoihin BKT:sta laskettuna EU:n keskiarvoa vähemmän. Vuonna 1998 osuus oli Suomessa EU-maista kolmanneksi pienin. Kuitenkin eräiden kansansairauksien yleisyydessä ja ennen kaikkea väestön ikääntymisessä olemme aivan kärkipäässä, kuten terveyspolitiikan haasteita koskevassa osassa todetaan. Voimavarojen ja tarvittavien palvelujen yhtälöä olisikin tarpeen pohtia enemmän.

Haasteiden kohdalla on tuotu esille kuntien ja valtion välinen vastuunjako palvelutuotannossa. Alkaneella vuosituhannella asiaa tulisi katsoa myös kolmannen sektorin näkökulmasta. Väestön kannalta on keskeistä palvelujen saavutettavuus ja laatu, ei niinkään tuottajataho. Tuottamisessa ratkaisevaa on, miten palvelut saadaan edullisimmin tuotettua. Asiakirja korostaa julkisen vallan vastuuta terveyspalvelujen turvaamisesta. Julkisen vallan tehtävänä on valvoa, että palveluja on tarjolla ja että väestöllä on mahdollisuudet käyttää niitä.

Suun terveydenhoito on jäänyt luonnoksessa hyvin vähälle huomiolle. Kuitenkin suun terveys on merkittävä osa ihmisen kokonaisterveyttä. Sen järjestelyissä koko väestöä koskevaksi on vielä paljon puutteita. Esitämme jäljempänä tältä osin lisäyksiä ohjelmaluonnokseen.

Ohjelmaluonnosta on hahmoteltu ihmisen elämänkaaren sekä ns. toiminnan kenttien pohjalta. Tämä lähestymistapa on mielestämme toimiva.

Yksityiskohtia

Sairastavuutta käsittelevässä kohdassa (sivu 9) todetaan hammasterveyden kohentuneen voimakkaasti etenkin nuorissa ikäluokissa. Reikiintyminen onkin laskenut nopeasti alle 18-vuotiaiden kohdalla. Muitten väestöryhmien ja muiden suun alueen sairauksien osalta ei kattavaa selvitystä ole sitten vuosien 1978-1979 kerätyn Mini-Suomi -tutkimuksen. Tätä on pidettävä puutteena. Suppeilla otantatutkimuksilla lähinnä varusmiesten kohdalla on reikiintymisen myönteisen kehityksen todettu pysähtyneen samalla kuin sairastuminen on selvästi polarisoitunut.

Sosioekonomisten ryhmien väliset erot (sivu 11)
Suun terveydenhoidossa sosioekonomisten ryhmien väliset erot ovat osoittautuneet selvästi suuremmiksi kuin muussa terveydenhoidossa. Keskeisenä syynä tähän on se, että yhteiskunnan tuki on pitkälti riippuvainen asuinpaikasta ja iästä eikä potilaan sosioekonomisesta asemasta tai hoidon tarpeesta.

Kansanterveyden haasteet (sivu 13)
Sydän- ja verisuonitautien osalta toteamme, että viimeaikaiset tutkimukset osoittavat suun alueen tulehduksilla olevan huomattava merkitys ko. sairauksiin altistumiselle. Riskin on arvioitu olevan jopa suurempi kuin tupakan aiheuttama. Kuitenkaan tästä ja suusairauksien ehkäisystä ei asiakirjassa ole mainintaa, kun taas tupakoinnin vastaisesta työstä - joka myös on tärkeää - on kirjoitettu paljon. Marraskuussa 1999 järjestetyssä suun alueen tulehdusten ja yleissairauksien yhteyksiä käsitelleessä seminaarissa laadittiin tältä osin toimenpide-ehdotukset, jotka liitämme oheen.

Palvelujärjestelmä ja sen rahoitus (sivu 18)
Suomalaisessa järjestelmässä kunnan asema terveydenhuollon järjestelyissä tulee olemaan edelleen vahva. Valtion velkaantumisesta huolimatta - joka sinänsä lienee EU-maiden pienimpiä - tulisi arvioida, voidaanko jatkossa terveydenhuollon resurssiosuutta kasvattaa ainakin EU:n keskitasoon. Tämä on keskeinen yhteiskuntapoliittinen ratkaisu.

Rahoituksen yhteydessä olisi syytä tuoda esille tarve arvioida eri toimintojen vaikuttavuutta ja taloudellisuutta. Terveystaloustieteellinen tutkimus olisi siis tarpeen varsinkin uusien hoitomenetelmien tulon myötä, mutta ennen kaikkea väestörakenteessa tapahtuvan muutoksen johdosta.

Nuorten oireilun (sivu 38) osalta toteamme, että tupakan torjuntaan ja valistukseen on usean vuosikymmenen aikana kiinnitetty erityistä huomiota. Seuraavien vuosien toimintaa harkittaessa olisi ehkä tarpeellista arvioida uudelleen käytettyjä menetelmiä, koska lasten ja nuorten kohdalla ei ole saavutettu merkittäviä tuloksia. Viime vuosina nopeasti lisääntynyttä huumeongelmaa olisi ohjelmaluonnoksessa tarpeen käsitellä laajemmin.

Päätavoitteet työikäisten terveyden edistämiseksi (sivu 43)
Tavoitteeksi esitetään, että kaikille työikäisille taataan yhtäläiset mahdollisuudet riippumatta siitä ovatko he työssä vai eivät. Esitämme harkittavaksi tavoitteen laajentamista siten, että huomioon otettaisiin myös kunkin yksilön tarve saada palveluja. Myös sitä tulisi pohtia, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään.

Eläkeikäisten nykytilanne ja kehityssuunnat (sivu 45)
Vanhusväestön kohdalla on viime aikojen tutkimuksissa tuotu esille suuhygieniassa olevat puutteet ja hoitamattomat suun alueen sairaudet. Tilan-ne on heikoin laitoshoidossa olevilla. Erityisesti vanhusväestöllä huonon-tunut purentakyky on muodostumassa esteeksi monipuolisen ravinnon saannille.

Terveyden edistäminen ja palvelujärjestelmä
Tehtävät ja toimijat (sivu 53)
Ohjelmaluonnoksessa viitataan valtioneuvoston syksyllä 1999 hyväksymään uudentyyppiseen Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan. Kuten luonnoksessa todetaan, kunnilla on ratkaiseva asema terveyttä ja hyvinvointia edistävän politiikan toimeenpanijoina.

Esitämme harkittavaksi, olisiko ohjelmaan kirjattava valtakunnallinen eri terveydenhuollon sektoreita koskeva vähimmäissuositus hoidon saatavuuden, sisällön ja laadun osalta.

Toimenpiteet (sivu 54)
Suun terveydenhuollon järjestelyissä on erityisesti työikäisten ja vanhusväestön osalla suuria puutteita. Näin on sekä palvelujen tarjonnan, kohdentamisen että käytön kohdalla.

Esitämme, että ohjelman tähän osioon lisätään oma kohta suun terveydestä. Siinä tulisi todeta ne toimenpiteet, joilla nykyiset epäkohdat korjataan:

Kaikille tulee luoda iästä, asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta yhtäläiset edellytykset käyttää tarvitsemiaan suun terveydenhuollon palveluja. Palveluissa korostetaan sairauksien ehkäisyä ja järjestelmällisyyttä. Suun terveydenhuollon tulee olla osa yleistä terveydenhuoltoa. Kuntien tehtävänä on huolehtia siitä, että niiden alueella on riittävästi palveluja saatavilla.

Helsingissä 3. päivänä helmikuuta 2000

SUOMEN HAMMASLÄÄKÄRILIITTO ry

Liisa Luukkonen
puheenjohtaja

Matti Pöyry
toiminnanjohtaja