Etusivu - Hammaslääkäriliitto - Tavoitteet - Kannanotot - 2000

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta 12.10.2000

Hallituksen esitykset sairausvakuutuslain (HE 155/2000) ja kansanterveyslain (HE 149/2000) muutoksiin

Käsittelyssä olevilla lakimuutoksilla on keskeinen merkitys maamme suun terveydenhuollon toteutukseen. Siksi on tärkeää, että uudistus tehdään hallitusti niin, että väestön / potilaiden asema muutoksen myötä parantuu. Hammaslääkäriliittoa on kuultu lakiesitysten valmiste-luvaiheessa, mutta hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi haluamme esittää eräitä korjausesi-tyksiä sekä itse lakeihin että erityisesti kansanterveyslain perusteluosaan.

Hammashuollon erityispiirteet verrattuna muuhun terveydenhuoltoon

Hammaslääkäriliitto pitää tärkeänä, että suun sairauksien hoidon merkitys on vihdoin pääsemässä samanarvoiseen asemaan kehon muiden sairauksien hoidon kanssa. Suun terveydenhuollon peruspalveluissa on kuitenkin muutamia erityispiirteitä, joissa ala eroaa muusta terveydenhuollosta ja jotka uudistuksessa tulee ottaa huomioon:

* Suun terveydenhuollon järkevä toteutus ei voi perustua yksinomaan potilaan itse kokemaan hoidon tarpeeseen. Jos hoitoa haetaan vasta oireiden ilmaannuttua, ollaan tavanomaisimpien suun infektiosairauksien (karies ja ientulehdukset) suhteen liian myöhässä, jolloin hoito on laajempaa ja kalliimpaa ja muutokset usein palautumattomia. Luun murtuma tai tulehtunut umpisuoli korjautuu hoidolla yhtä hyväksi kuin lähtötilanne, mutta paikattu hammas on aina huonompi kuin paikkaamaton ja aiheuttaa hoidontarvetta jatkossakin.

* Omalääkärijärjestelmän periaate on hyvässä suun terveydenhuollossa ollut käytössä vuosikymmeniä. Säännöllinen hammashoito ja siihen liittyvä ennaltaehkäisevä ote ovat kohentaneet ratkaisevasti nuorten ikäluokkien suun terveyttä. Pitkäaikaiset hoitosuhteet saman hammaslääkärin hoidossa toimivat parhaiten, ja niiden katkaisemista tulee muutoksessa välttää. Käytäntö, jossa esimerkiksi terveyskeskuksessa tehtäisiin hampaan juurihoito tai osa siitä ja potilas ohjattaisiin jatkohoitoon yksityishammaslääkärille, ei ole potilaan edun mukainen. Kokonaisvastuuta hoidosta ei olisi missään.

* Aikuisten suun terveydenhuollossa ei yksityissektorilla ole vain "täydentävä" rooli, kuten muissa avoterveydenhuollon palveluissa on: yli puolet aikuisten palveluista annetaan suun alueen hoidoissa yksityisvas-taanotoilta.

Tämä seikka - kaksi tasavahvaa palvelukanavaa - on se ydin, jonka ansiosta palvelut toimivat käyttäjien kannalta nytkin varsin hyvin. Kilpailuasetelmasta hyötyvät sekä potilas että yhteiskunta. Osoituksena tästä voidaan todeta, että hammashuollon kustannukset ovat kohonneet vähemmän kuin terveydenhuollossa keskimäärin, eikä kahden järjestelmän olemassaolo luo päällekkäisiä kustannuksia. Sama on tullut selkeästi esiin Kuluttajaviraston eri palvelualoilta tekemissä kyselytutkimuksissa, viimeksi vuonna 1998: erityisesti yksityinen mutta myös julkinen hammashoito pärjäsivät selkeästi paremmin kuin muut terveyspalvelut.

Valtioneuvoston hyväksymässä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa 2000-2003 korostetaan eri tahojen yhteistyötä, jossa yksityisillä palvelujen tuottajilla on tärkeä rooli. Kuntalaisten tulee saada tietoa myös muiden kuin kunnan itsensä tuottamista palveluista. Huomiota on kiinnitettävä myös asiakkaiden valinnanvapauden lisäämiseen.

Ostopalveluiden rooli

Esille ovat nousseet myös ostopalvelut mahdollisuutena antaa kunnallista hammashoitoa. Suun terveydenhoidossa ei ostopalveluista ole kovin laajaa kokemusta, osin varmaankin siksi, että niihin liittyy monia erityisiä käytännön hankaluuksia. Esimerkiksi mikäli yksityishammaslääkärin toiminnasta suuri osa on kunnan osoittamien potilaiden hoitoa, voidaan toiminta katsoa työsuhteiseksi. Samoin potilaan kannalta on ostosopimuksissa vaikea turvata edellä kuvattua monivuotista hoitosuhdetta. Hammashoidossa kyse on yksilöllisistä palveluista, joiden kohdalla ostettavan kohteen määrittely, kilpailutus ja hallinnointi aiheuttavat myös kustannuksia. Hammaslääkäriliitto näkee, että ostopalveluilla voi siten olla vain kahta perusjärjestelmää täydentävä rooli: väestön hoito tulee järjestää terveyskeskusten omana toimintana ja sairausvakuutuksen tukemana yksityisenä hoitona.

Muutosesitys sairausvakuutuslakiin

Tutkimuskäynnin rajaaminen kerran vuoteen ei ole loogista, vaan toimii terveydellisten tavoitteiden vastaisesti. Säännöllisessä hoidossa olevien tulee käydä hammaslääkärillä yleensä 1-2 vuoden välein - mutta ei suinkaan kaikkien. Osa potilaista on sellaisia (esimerkiksi nopeasti etenevät ientulehdukset), jossa potilaan on syytä käydä hoidossa jopa 3 kuukauden välein. Toisekseen suun terveydenhoidossa tulee eteen tilanteita, jossa tällaisten säännöllisten käyntien ulkopuolella tarvitaan hammaslääkärin hoitoa. Hoito edellyttää aina tutkimusta. Näin on muussakin terveydenhoidossa. Tämä seikka tuli erittäin selvästi esiin Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston järjestämässä juuri tätä kysymystä selvittäneessä yliopistoasiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa 14.9.2000.

Esitys sairausvakuutuslain 5 b §:n tekstiksi

Sairaanhoitona korvataan sen lisäksi mitä 5 §:ssä säädetään:
1) hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden tutkimus enintään kerran kalenterivuodessa siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.
2) hammaslääkärin suorittama suun ja hampaiden hoito, lukuun ottamatta proteettisia toimenpiteitä ja hammasteknisiä kustannuksia;
jne

Muutosesitykset kansanterveyslakiin
a) Kunnan alueella olevien palvelujen yhteensovitus

Esityksessä mainitaan useammassa kohdassa se, että hammashuollon kokonaisuudistuksen yhteydessä muutetaan sekä sairausvakuutus- että kansanterveyslakia, jotta koko väestö saataisiin julkisista varoista tuetun hoidon piiriin. Laskel-mien ja suunnittelun lähtökohtana on ollut se, että suuria potilassiirtymisiä yksityiseltä terveyskeskukseen ja päinvastoin ei tapahtuisi. Suomessa on tarpeeksi kapasiteettia vastata uuteen haasteeseen niin tilojen kuin henkilöstönkin osalta.

Perustelutekstin kahdessa kohdassa tämä periaate on kuitenkin unohtunut:

Kohta 2.1. kolmas kappale, kolmas lause:
"Jos kaikilla olisi mahdollisuus päästä kunnalliseen hoitoon, poistuisivat samalla ne hammashoidon saatavuudessa olevat tosiasialliset erot, jotka tällä hetkellä johtuvat asuinpaikasta."
Saatavuusongelmaahan Suomessa ei ole, vaan kyse on siitä, että kaikki eivät saa julkisista varoista tuettua hoitoa. Palveluja on riittävästi olemassa. Esitämme em. lausetta poistettavaksi kokonaan, koska tuosta lauseesta saa käsityksen, että koko väestön hoito tulisi järjestää terveyskeskuksissa.

Samaa asiaa käsittelee kohta 3.1. neljäs kappale, ensimmäinen lause:
"Koska ehdotetun uudistuksen tarkoituksena on turvata nyt kunnallisen hammashoidon ulkopuolella oleville mahdollisuus päästä myös terveyskeskuksen järjestämään hammashoitoon, kohdistuu mahdollinen toiminnan lisäys niihin ikäluokkiin, jotka nyt ovat hoidon ulkopuolella."

Hammaslääkäriliitto edellyttää, että tämän lauseen yhteyteen lisätään lause, jossa tuodaan esille, että lisäpalveluja suunnitellessaan kunnan tulee ottaa huomioon alueen kaikki hammashoitopalvelut.

Tähän samaan asian on myös Kilpailuvirasto kiinnittänyt huomiota 27.1.2000:
"Kunnallisen hammashuollon olennainen laajentaminen voisi kuitenkin merkittävällä tavalla vaikuttaa julkisen ja yksityisen hammashoitotoiminnan väliseen työnjakoon. Kilpailuvirasto katsoo, että järjestelmän kehittäminen tulisi toteuttaa nimenomaan ylläpitämällä ja kehittämällä palvelutuotannon eri vaihtoehtoja ja toimintamahdollisuuksia, ottaen huomioon jo olemassa olevat julkisen ja yksityisen sektorin hammashuoltoresurssit."

b) Aikataulukysymykset

Vaatimus kuntien palvelujen liian nopeasta lisäyksestä on haitallinen. Ne kunnat, joissa hoitoon oikeutettujen ikäraja on ollut esim. 30 ikävuodessa eivät millään pysty muuttamaan toimintojaan niin, että vuodessa ikärajat katoaisivat hallitusti - joko kysyville joudutaan vastaamaan kielteisesti, hoidossa olevia joudutaan siirtämään pois ja/tai hoito muuttuu yksinomaan ensiavun antamiseksi. Ehdoton vaatimus tarjota jotakin kaikille vuoden 1946 jälkeen syntyneille voi myös johtaa monessa kunnassa siihen, että esimerkiksi eläkeläiset, joille hoitoa on voitu nyt terveyskeskuksessa tarjota, joudutaan rajaamaan resurssien puutteen vuoksi hoidon ulkopuolelle. Sodan jälkeen syntyneet kymmenen ikäluokkaa ovat suuria ja hoidon tarve on monilla suuri. Muutos ei saisi johtaa olemassa olevien hoitosuhteiden katkeamiseen myöskään terveyskeskuksissa.

Sellaisen mielikuvan antaminen, että kaikki pääsevät vuodessa terveyskeskukseen hoitoon, johtaa yksityisessä hoidossa olevien haluun siirtyä heille halvempaan hoitoon - ja ruuhka lisääntyy entisestään. Tällöin myös tulee kunnille sellaisia investointeja, jotka yksityispuolella ovat jo olemassa.

Pykälässä on nyt väliaikaiseksi tarkoitettu termi "ainakin". Termi "ensisijaisesti" olisi parempi, jolloin siirtymäaikaa saataisiin hieman enemmän ja kunnille väljyyttä pitää hoidossa esimerkiksi eläkeläiset. Jo uudistuksen ennakkotietojen perusteella ovat monet kunnat päättämässä lisäpanostuksista kunnalliseen hammashoitoon.

c) Terveyskeskuksissa annettavan hoidon sisältö ja työnkuva

Terveyskeskuksissa on nyt pystytty hoidon piirissä oleville antamaan järjestelmällistä kokonaishoitoa, jonka yksilökohtainen toteutus on pitkäjänteistä työtä. Pelkona on, että edellä kuvattu nopea muutosvaade katkoo hoitosuhteita ja pakottaa rajaamaan hoidon sisältöä. Väestö kokee tulleensa petetyksi ja terveyskeskuspalvelut saavat huonon maineen. Vaara työn yksipuolistumisesta heijastuu myös terveyskeskushammaslääkärien ja muun henkilökunnan työssä jaksamiseen. Kun työn kuva pysyy monipuolisena ja antaa mahdollisuuden hyödyntää saatua koulutusta ja ammattitaitoa, pysyvät terveyskeskusten virat haluttuina.

Esitys kansanterveyslain 14 §:n 4) kohdan tekstiksi

4) ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä tarpeen mukaan järjestää kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito. Hampaiden tutkimus ja hoito tulee 1.4.2001 - 30.9.2002 järjestää ensisijaisesti vuonna 1946 ja sen jälkeen syntyneille sekä pään ja kaulan alueelle sädehoitoa saaneille.

- Termillä "tarpeen mukaan" tarkoitetaan sitä, että kunta ottaa omia palveluja järjestäessään huomioon myös alueen yksityiset palveluntuottajat. Termin "ensisijaisesti" perustelu on kerrottu edellä.

Suomen Hammaslääkäriliitto ry.

Liisa Luukkonen
puheenjohtaja

Matti Pöyry
toiminnanjohtaja