Hae |
29.9.1999: Suomen Hammaslääkäriliiton lausunto Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmasta 2000-2001YleistäOhjelmaluonnos on yleislinjauksiltaan hyvä ja nostaa esiin monia tärkeitä asioita. Suun terveydenhuolto on erillisenä mainittu vain yhdessä kohdassa, mutta monet tavoitteet ja toimenpiteet sopivat hyvin koskemaan myös suun terveydenhuoltoa. Ongelmana vain on, että suunnittelussa ja toteu-tuksessa alue usein unohtuu, eikä jokin yksittäinen toimenpide sitten koskekaan suun terveydenhuoltoa. Tuore esimerkki tästä ajattelutavasta on esitys maksukatosta. Terveyskeskusten hammashoidosta perimät maksut on jätetty maksukaton ulkopuolelle asiaa mitenkään perustelematta. Kuitenkin tavoitteena lienee, ettei kenenkään kohdalla sairauksien hoidosta aiheutuvat kustannukset nousi liian suuriksi. Valitettavasti sama tapahtui tämän tavoite- ja toimintaohjelman valmistelussa; Suomen Hammaslääkäriliitto suun terveydenhuollon asiantuntijajärjestönä toivoisi vastaisuudessa voivansa olla tiiviimmässä yhteistyössä valmistelun ja tämän ohjelman toteutuksen seurannassa. Onkin tarpeen, että suun terveydenhuolto mainitaan ohjelman tietyissä kohdin erikseen. Aikuisväestön hammashuollon järjestäminen painopistealueeksiOhjelmassa tuodaan esille monia tärkeitä painopistealueita, joille asetetaan muita enemmän kehittämisvaatimuksia ja jopa resurssisuosituksia/ vaatimuksia ("Kunnat varmistavat sosiaalityön riittävät voimavarat siten, että 2000 asukasta kohden on vähintään yksi sosiaalityöntekijä"). Hallitusohjelmassa todettu koko väestön järjestelmällisen, yhteiskunnan Kohdassa palvelujen saatavuuden varmistaminen, toimenpide 33, tode Tässä kohdassa tulisi olla maininta siitä, mikä on kuntien vähimmäisvelvoite hammashuollon järjestämisessä ja miten palvelut kohdennetaan. Muuten on pelättävissä, että joissakin kunnissa muille kuin maksuttomaan hoitoon oikeutetuille ei palveluja juuri annettaisi. Järkevä hoidon porrastus edellyttää suusairauksien erikoissairaanhoidon järjestämistä samoilla periaatteilla kuin muittenkin sairauksien kohdalla tapahtuu. Sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän yksityiskohtiin ei suunnitelmassa puututa. Haluamme kuitenkin tältäkin osin painottaa, että järjestelmän tulee kannustaa säännöllisiin tutkimuksiin ja suun alueen sairauksien ehkäisyyn. Esimerkiksi väliaikaisella lailla vuonna 1955 ja sitä ennen syntyneille säädetty rajaus korvauksesta vain joka kolmas vuosi on terveyspoliittisesti virheellinen ja taloudellisilta vaikutuksiltaan vähäinen. Rajaus tulisi poistaa jo vuoden 2000 osalta. Yksityisen terveydenhuollon asioistaYksityisen terveydenhuollon kannalta ohjelmassa on eräitä myönteisiä kohtia, joista mainittakoon:
Muita kommenttejaSeuraavassa eräitä yksityiskohtaisia korjausehdotuksia sekä perusteluita ja kommentteja: Tavoite 1, toimenpide 3, kommentti Tavoite 4, toimenpide 19, lisäys Tavoite 5, toimenpide 21, lisäys: Tavoite 7, toimenpide 30, lisäys: Tavoite 9 Tavoite 9, toimenpide 46, lisäys ja kommentti: Kommentti kuntien välisten kustannuserojen vertailusta: Toimenpide 50, kommentti: Tavoite 12: Henkilöstön osaamisen parantaminen, kommentti: Uusi toimenpide-ehdotus: Toimenpide 66, kommentti: Toimenpide 70, kommentti: Tavoite 13: Henkilöstön riittävyyden turvaaminen Lisäksi kirjoitusvirhe kappaleen alussa: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten määrällistä ennakointia... Tavoite 13, toimenpide 68, lisäys: Tavoite 16: Valtion rahoituksen kehittäminen, lisäys Tavoite 17: Asiakasmaksujen muutokset, kommentti: Suun terveydenhuollon maksut estävät jo osin tarpeellista palvelujen käyttöä. 5 Seuranta ja arviointi Kohdassa 5, sivulla 21 on numerovirhe: Helsingissä 29.9.1999 SUOMEN HAMMASLÄÄKÄRILIITTO ry Matti Pöyry |
