Kirjoitusten tulee olla mahdollisimman monia hammaslääkäreitä kiinnostavia silloinkin, kun ne käsittelevät suppeita erikoisaloja. Myös pääkirjoituspalsta on hammaslääkärijärjestöjen luottamushenkilöiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden käytettävissä ajankohtaisista asioista kertomiseen.

Kirjoitusohjeet on jaoteltu lehden Tiede&työ- ja Ihmiset-osioiden mukaan. Tutustu ohjeisiin huolellisesti ennen kirjoittamista ja kirjoituksen lähettämistä toimitukselle.

Alkuperäistutkimusten, katsausten ja tapausselostusten sopiva pituus on kirjallisuusluetteloineen noin 10–20 A4-liuskaa rivivälillä 2. Muut kirjoitukset ovat lyhyempiä (Katso tarkemmat ohjeet jäljempänä).

Kun jaostot, paikallisseurat ja -osastot tai muut tahot haluavat kertoa toiminnastaan Hammaslääkärilehdessä, voi sen tehdä tapahtumalyhennelmänä lehden Tiede&työ-osiossa tai Paikan päällä -muotoon lehden Ihmiset-osioon (Katso tarkemmat ohjeet jäljempänä).

Kirjoituksesta lähetetään konekielinen versio sähköpostin liitteenä tai CD-levyllä. Levyyn tulee merkitä käytetty kirjoitusohjelma ja tiedostojen nimet (myös kuvatiedostot) eikä sillä saa olla muita tiedostoja kuin julkaistavaksi tarkoitetut. CD:tä ei palauteta. Kirjoituksessa tulee ilmetä kirjoittajan nimi tai kirjoittajien nimet, oppiarvot tai tutkinnot, toimipaikka, osoite, puhelinnumero(t) ja sähköpostiosoite. Kirjoittaja voi halutessaan liittää mukaan myös valokuvansa.

Kirjoituksista ei makseta palkkiota, ellei pyydetyn kirjoituksen palkkiosta ole erikseen sovittu.

Kieliasun tulee olla sujuvaa, selkeää yleiskieltä. Vierasperäisiä sanoja on vältettävä, jos hyvä suomenkielinen vastine on olemassa. Kirjoitusasun tarkistamiseen suositellaan Duodecimin kirjaa Lääketieteen termit. Vain tavallisimpia, vakiintuneita lyhenteitä suositellaan käytettäväksi. Harvinaisemmat lyhenteet on kirjoitettava ensimmäisen kerran tekstissä kokonaisuudessaan ja lyhenne ilmaistava suluissa.

Lääkeaineista käytetään vaikuttavan aineen suomenkielistä nimeä siinä muodossa, jota käytetään Pharmaca Fennicassa. Muista kemiallisista aineista käytetään suomenkielisiä nimityksiä. Lääkkeiden ja muiden tuotteiden kauppanimet varustetaan rekisteröityä tavaramerkkiä ilmaisevalla merkillä®.

Käsikirjoituksessa käytetään vain pienaakkosia (gemena). Suuraakkosia (VERSAALI) ei saa käyttää edes otsikoissa eikä taulukoissa, jotta ei synny epäselvyyttä, mitkä sanat on tarkoitettu isolla alkukirjaimella kirjoitettaviksi. Kirjoitusten kieliasu tarkistetaan vielä toimitusvaiheessa.

Kuvia ja taulukoita muista julkaisuista lainattaessa kirjoittajan on hankittava niille julkaisulupa sekä alkuperäisen artikkelin tekijältä että ne julkaisseelta lehdeltä tai kirjan kustantajalta. Jos potilastapausten valokuvissa esiintyvät henkilöt voidaan kuvista tunnistaa, on heiltä saatava kirjallinen lupa kuvan julkaisemiseen. Myös kuvan oikeudenhaltijan lupa tarvitaan (yleensä valokuvaaja). Julkaisuluvat on lähetettävä kirjallisina toimitukseen käsikirjoituksen mukana, ja niissä tulee mainita julkaisuoikeus sekä Hammaslääkärilehdessä että Internetissä.

Taulukoiden tulee täydentää tekstiä eikä toistaa tekstissä esitettyä tietoa. Taulukot toimitetaan sekä konekielisinä että paperilla. Taulukoiden haluttu sijoitus on merkittävä suluissa tekstiin (taulukko). Taulukoissa käytetyt lyhenteet on selitettävä.

Sähköiset kuvat tulee lähettää alkuperäisinä, erillisinä JPG-, TIFF-, EPS- tai PDF-kuvatiedostoina sähköpostitse tai CD:llä halutulla tavalla rajattuina. Pelkästään PowerPointiin tai Wordiin upotetuista kuvista ei saada painokelpoisia. Tiedostoissa tulee olla riittävän suuri resoluutio (270–300 dpi), eikä niitä pidä pakata liian tehokkaasti, jotta niiden laatu ei kärsi.

Valokuvat voivat olla mustavalkoisia tai neliväripaperikopioita, joiden taakse on lyijykynällä merkitty kirjoittajan nimi ja kuvan numero, tarvittaessa yläreuna ja rajaus.

Piirrosten ja kuvioiden kohdalla paras vaihtoehto on Excel-kuvio datan kera (eli laskentataulukko, josta on tehty kuvio viereen). Kovin kirkkaat värit eivät toistu hyvin, joten niitä tulee välttää. Myös piirrokset ja kaaviot tulee lähettää alkuperäisinä erillisinä tiedostoina (Photoshop (psd), Excel- tai PowerPoint-muodossa) eikä niitä tule upottaa tekstidokumentin sisään, sillä silloin niiden käsiteltävyys ja painojälki huononevat. Mikäli kuvioita ei ole saatavilla sähköisessä muodossa, tulee niiden olla hyvälaatuiselle paperille piirrettyjä tai tulostettuja. Kuvissa olevien tekstien on oltava suomenkielisiä. Tulosteen alareunaan on merkittävä kirjoittajan nimi ja kuvan numero, tarvittaessa myös piirtäjän tai muun oikeudenhaltijan nimi.

Kuvatekstit kirjoitetaan artikkelin loppuun numerojärjestykseen. Kokous- ym. lyhennelmien kuvateksteissä tulee luetella kuvassa olevien henkilöiden nimet vasemmalta oikealle (vähintään eturivissä olevien).

Otsikko kuvaa muutamalla sanalla kirjoituksen sisältöä tai tutkimuksen tulosta. Se voi myös olla kaksiosainen. Otsikossa ei tule käyttää vierasperäisiä sanoja, lyhenteitä tai sulkeita.

Kirjoitus aloitetaan ingressillä, joka kuvaa lyhyesti, 30–50 sanalla, artikkelin tarkoitusta, taustaa, keskeistä sisältöä ja/tai olennaisia johtopäätöksiä. Teksti tulee varustaa lyhyin väliotsikoin. Vapaamuotoiset, informatiiviset väliotsikot parantavat kirjoituksen luettavuutta. Väliotsikoiden lisäksi voidaan käyttää täsmentäviä lyhyitä alaotsikoita.

Kirjallisuusviitteet merkitään tekstiin, taulukoihin tai kuvateksteihin sulkeissa olevilla numeroilla. Jos viitteitä on useita, ne esitetään numerojärjestyksessä, esimerkiksi (1, 3–6, 9). Jos viite on lauseen subjektina, merkitään numero sulkeissa viittauksen jälkeen.
Kirjallisuusluetteloon kootaan ja numeroidaan viitteet Vancouver-järjestelmän mukaisesti siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät tekstissä. Aikakauslehtien nimistä käytetään kansainvälisiä lyhenteitä (List of Journals, Index Medicus), kuten alla olevassa esimerkissä.
Jos artikkelissa on tekijöitä useampi kuin kuusi, niin tulee mainita kuusi ensimmäistä nimeä ja sitten lisätä et al. Kirjoista mainitaan tekijän nimi tai tekijäin nimet, kirjan nimi, painos, julkaisupaikan suomenkielinen nimi, kustantaja, painatusvuosi sekä viitteen sivunumerot:

Kirjallisuusluettelo:
1. Dahlén G, Frandsen E. Yleistä suuinfektioista. Suom Hammaslaakaril 2002; 9: 144–8.
2. Laaksonen M, Suojanen J, Nurmenniemi S, Läärä E, Sorsa T, Salo T. The enamel matrix derivative (Emdogain) enhances human tongue carcinoma cells gelatinase production, migration and metastasis formation. Oral Oncol 2008; 44: 733–42.
3. Oikarinen K. Hammastapaturmat. Kirjassa: Kunnamo I et al. (toim.). Lääkärin käsikirja. Jyväskylä: Duodecim; 2002. p. 273.
4. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveyskertomus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2000: 7. Helsinki: Oy Edita Ab; 2000. [http://www.vn.fi/stm/suomi/julkaisu/julk01fr.htm]

• Raporteista, selvityksistä ja mietinnöistä merkitään ryhmän, komitean tai muun vastaavan nimi, otsikko, julkaisupaikka, laitos tai viranomainen ja julkaisuvuosi. 
• Jos viitteessä ei ole kirjoittajan nimeä, käytetään julkaisijajärjestön tai muun vastaavan nimeä kokonaisuudessaan. Jos viitteenä on allekirjoittamaton pääkirjoitus, merkitään se maininnalla pääkirjoitus. 
• Myös sähköisessä muodossa julkaistut kirjoitukset voidaan merkitä luetteloon. 
• Hyväksytyt, mutta vielä julkaisemattomat kirjoitukset liitetään kirjallisuusluetteloon merkitsemällä julkaisun jälkeen sulkuihin (painossa). Julkaisemattomat havainnot ja henkilökohtaiset tiedonannot voidaan mainita sulkeissa tekstissä (esimerkiksi Meikäläinen M, henkilökohtainen tiedonanto), mutta niitä ei merkitä kirjallisuusluetteloon. 
• Alkuperäistutkimusten, katsausten ja tapausselostusten viitteiden määrä suositellaan rajoittamaan noin 30:een, muissa kirjoituksissa korkeintaan viiteen.

Mahdollisista eripainoksista on sovittava ennen lehden ilmestymistä. Yleensä on edullisempaa ottaa kirjoituksista valokopioita kuin eripainoksia.