Etusivu - Hammaslääkärilehti - Artikkeliarkisto vuoteen 2009 - 2004 - Hammaslääkärilehti 16 / 2004 - Biohajoavien kiinnittimien käyttö luukirurgiassa

Suomen Hammaslääkärilehti 2004; 11 (16): 900-

Eero Waris, Nureddin Ashammakhi, Ville Waris, Willy Serlo, Riitta Suuronen, Pertti Törmälä, Yrjö T. Konttinen ja Seppo Santavirta

Elimistössä liukenevia kiinnittimiä käytetään yhä enemmän murtumien ja osteotomioiden korjauksessa, luusiirteiden kiinnityksessä ja nivelten luudutuksissa. Kiinnittimet valmistetaan yleisimmin poly-L-laktidista ja poly-L/DL-laktideista. Lapsipotilailla käytetään nopeammin liukenevia

implantteja, jotka valmistetaan polylaktidin ja polyglykolin kopolymeeristä. Itselujittuneiden biohajoavien kiinnittimien alkutaivutuslujuus yltää jopa teräksen myötölujuuteen. Biohajoavat kiinnittimet menettävät lujuuttaan elimistössä vähitellen murtuman paranemisen edetessä ja poistuvat elimistöstä lopulta kokonaan hydrolyysin ja normaalin aineenvaihdunnan kautta. Aikakauskirja Duodecimissä julkaistussa katsauksessa käsitellään biohajoavien kiinnittimien kliinistä käyttöä traumatologiassa, ortopediassa sekä leuka- ja kraniofasiaalikirurgisissa sovelluksissa.