1960-luku

Hammaslääkäreitä oli 60-luvun lopussa noin 2 560. Kuvassa: Turun uuden klinikkarakennuksen vihkiäisissä vuonna 1966 vieraili myös presidentti Kekkonen. Tiloja esittelee professori Arje Scheinin.

Kohti uuden ajan terveyspolitiikkaa

1960-luvun Suomi modernisoitui ja teollistui kovaa vauhtia. Muuttovirta toi maaseudun väestöä kasvaviin kaupunkeihin.

Terveys- ja sosiaalipolitiikan kehittäminen sai uutta puhtia. Keskussairaalaverkosto valmistui, kuntien rooli terveyspalveluissa kasvoi ja lakisääteinen sairausvakuutus tuli voimaan 1964. Uudistuksen toinen vaihe toi korvauksen piiriin myös lääkärinpalkkiot 1967, mutta taloudellisista syistä hammashoito korvattiin vain, jos se oli muun sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.   

Alle kouluikäisten lasten hampaiden hoitamisesta valisti esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton mittava kampanja 1962–63, jossa jaettiin hammashoitovälineitä tarhaikäisille. Edellisellä vuosikymmenellä säädetty laki kuntien velvoitteesta kansakoululaisten hammashoitoon tuli voimaan 1967.

Yhä useampi hammaslääkäri työskenteli hammashoitajan kanssa, mikä tehosti ja paransi kliinistä työtä. Nelikäsityöskentely alkoi vakiintua.

Röntgenlaitteet, turbiiniporat ja tehoimurit yleistyivät vähitellen. Hammashoitajien koulutus alkoi 60-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin valmistuivat ensimmäiset erikoishammasteknikot, joilla oli oikeus tehdä kokoproteeseja hampaattomaan suuhun.

Kiinnostus karieksen hallintaan ja ehkäisevään hammashoitoon vahvistui. Kuopiossa vesijohtovettä fluorattiin 1959 lähtien. Lääkintö- ja Kouluhallitus ohjeistivat fluorihuuhteluihin, joita tehtiin jo 60-luvun lopulla monessa koulussa joka toinen viikko. Ensimmäiset kotikäyttöön tarkoitetut fluorivalmisteet, kuten fluorihammastahnat, tulivat markkinoille.

Liitto saa lisävoimia

Hammaslääkäriliitossa 60-luku oli organisaation uudistamisen ja modernin edunvalvontajärjestön perustan luomisen aikaa.

Ensimmäisenä toiminnanjohtajana aloitti hammaslääkäri Teuvo Tuominen. Liiton yleisasiamiehen tilalle palkattiin lainoppinut asiamies ja tiedotussihteeri alkoi toimittaa Hammaslääkärilehteä. Liitto osti ensimmäisen oman toimitilan Helsingin keskustasta.

Helsingin piiri perustettiin. Valtuusto sai oman puheenjohtajan vuonna 1965, jolloin toimeen tarttui Aarno Sane. Liitto sai myös ensimmäisen naispuolisen puheenjohtajan Irja Laihion (1961–62). Muita liiton puheenjohtajia olivat Antti Kotiranta (1963–66) ja Olavi Heikinheimo (1967–69).

Edunvalvontaa työllisti esimerkiksi hammashoidon asema uudessa sairausvakuutuslaissa ja työnjako hammasteknikoiden kanssa. Vuonna 1969 poliittisten toimittajien kanssa järjestettiin TV-debatti ”Poliittinen hammasriihi kansanterveystyöstä”.

Lähteet:
Bäckström M. Suomen Hammaslääkäriliitto – Finlands Tandläkarförbund r.y. 1924–1974. Joensuu 1974.
Jalkaporasta bioaikaan. Hammaslääketiedettä ja suun terveydenhuoltoa sotavuosilta 2000–luvulle. Aurora-ryhmä ja Julkaisuosakeyhtiö Elias. Vaasa 2012.
Sotamaa M. (toim.) Hammashoidon perinne. 

Suomi 1960-luvulla
  • Sairausvakuutuslaki voimaan. 1964.
     
  • Kansalaiset saivat sosiaaliturvatunnuksen ja sairausvakuutuskortin.
     
  • Noottikriisissä Neuvostoliitto vaati Suomelta sotilaallisia konsultaatioita 1961.
     
  • OPTG -laitteiden kaupallinen tuotanto alkoi 1961. Leukojen radiologinen tutkimus yleistyi nopeasti.
     
  • Koivulahden lento-onnettomuus, jossa oikeushammaslääketiede tuli mukaan suuronnettomuuksien tutkintaan 1961.
     
  • Työviikko säädettiin 40-tuntiseksi 1965.
     
  • Erityisryhmien kuten halkiolasten, vammaisten ja pelkopotilaiden hammashoito kehittyi.
     
  • Hammashoitokulut oikeuttivat verovähennykseen osana sairaus- ja lääkekuluja.

Custom addthis block